Kestävyysharjoituksia luovuudessa

Idea tähän blogiin syntyi melkein kaksi vuotta sitten. Kirjoitan tätä kesäpaikassamme Keski-Suomessa, samassa paikassa missä silloisen kesäloman aikana keksin, että olisipa kiva olla oma blogi. Halusin kirjoittaa ajatuksia esimerkiksi lukemistani kirjoista, jakaa luovuusideoita ja muita itseäni kiinnostavia asioita. Artikkeleita on kertynyt lähemmäs 80 ja ensimmäisen puolentoista vuoden ajan pidin yllä jokaviikkoista julkaisutahtia. Nyt juhannuksena luin läpi kaikki postaukset ja ihmettelin, että onpa tullut kirjoitettua, kuvitettua ja pohdittua paljon!

Valokuva vaalealla ulkoseinällä kasvavista köynnöskasveista ja niiden voimakkaista varjoista.

Blogi luovuusideoiden toteutuskenttänä

Monen muun asian lisäksi blogista on tullut väylä toteuttaa kaikenlaisia keksimiäni ideoita, esimerkiksi kirjoitus- ja luonnosteluhaasteita. Aivan blogin alkuvaiheessa keksin ilokirja-nimisen haasteen, jonka aikana pyrin maalaamaan ilosta muistuttavia kuvia luonnoskirjaan 30 päivän ajan. Innostuin maalaamisesta sen verran paljon, että jatkoin haastetta syksyn 2024 aikana yhteensä 65 päivää. Seuraavana keväänä maalasin loput luonnoskirjan aukeamista valmiiksi toisen haastejakson aikana. Ilokirja-haasteesta voi lukea lisää täältä.

Blogin ensimmäisen kokonaisen kalenterivuoden eli vuoden 2025 aikana kirjoitin luonnosnovellien sarjan blogiin. Halusin nähdä, voinko kirjoittaa lyhyen ja spontaanin novellin tänne blogiin suunnilleen kerran kuussa. Yhteensä kuvitteelliseen Mäntymäen kaupunginosaan sijoittuvia novelleja kertyi 10 ja ne sekä ajatuksiani luonnosnovellien kirjoittamisesta voi lukea täältä.

Saman vuoden kesänä keksin vielä toisen haasteen, kun päätin opetella haikujen kirjoittamista haikuhaasteen muodossa. Lopulta kirjoitin kolmen vuodenajan aikana yli 130 haikua jotka myös kuvitin pieneen luonnoskirjaan, jota kutsun haikupäiväkirjaksi. Haikuhaasteesta voi lukea lisää täällä.

Luovuuden kestävyysharjoituksia

Ajattelen näitä haasteita ja muita luovuusprojekteja eräänlaisina kestävyysharjoituksina luovuudessa. Säännöllinen luovuuden harjoittaminen, vaikkapa haasteen muodossa tai viikoittaisena kirjoittamisena blogiin, on tapa pitää yllä ja kehittää luovia kiinnostuksenaiheita. Vähitellen oma kestävyys luovuuden harjoittamisessa kasvaa ja yhtälailla sitä jaksaa ja tahtoo tehdä enemmän, ja hiljalleen myös paremmin.

Haasteet ja säännöllinen tekeminen myös madaltavat rimaa saada tehtyä asioita, sillä tavoitteena on ennemminkin määrä eikä laatu. Parempi on saada aikaiseksi kuin joka kerta tehdä hyvin. Miksi? Koska muuten ei välttämättä saa tehtyä ollenkaan. Kymmenen itsensä mielestä ei niin onnistuneen kuvan, runon tai muun kirjoituksen jälkeen tuleekin yllätettyä itsensä, kun yhtäkkiä saa aikaiseksi jotain joka onkin parempaa kuin olisi odottanut.

Kuin huomaamatta luovuus saa myös enemmän aikaa päivästä tai viikosta, ja ainakin minusta on mukavampi voida lopuksi pitää käsissäni jotain itse tekemääni kuin että kaikki arjen pienet välihetket olisivat kadonneet somen ja netin selailuun tai television katseluun. Sen tapaiset asiat saavat aivan tarpeeksi aikaamme muutenkin, joten pieni hetki päivässä tai edes viikossa johonkin, joka kehittää omaa ajattelua, saa mielen lepäämään ja olon iloiseksi on minusta enemmän kuin paikallaan. Vaikka se välillä tuntuisi haasteelta tai hankalalta, lopussa luovuudelle annettu aika palkitsee, ainakin minusta!

Valokuva väriläikkäisestä paletista, siveltimestä ja kahdesta vesilasista pöydällä.

Blogi luovuusprojektien kannustimena

Blogi on ollut oivallinen motivaattori keksiä, toteuttaa ja ylläpitää säännöllistä kirjoittamista ja näitä erinäisiä luovuushaasteitani. Tahti on välillä ollut jopa aavistuksen hengästyttävä, mutta tänne kirjoittamisen takia olen ollut sekä innostunut että jaksanut saattaa haasteet loppuun ja välillä jatkaa pidempäänkin.

Tämä ei ole ollut minulle aikaisemmin mitenkään tyypillistä! Olen aina keksinyt ja aloittanutkin kaikenlaisia luovia ideoita ja projekteja, mutta harmikseni ne ovat usein jääneet kesken. Blogin takia olen oppinut ennen kaikkea saattamaan loppuun tällaisia luovia hankkeita, joita kukaan ei minulta ole pyytänyt ja joista minulle ei niin sanotusti makseta mitään. Ne vain ovat tuntuneet tärkeiltä ja tänne kirjoittaminen on antanut kannustimen saattaa asiat kunnialla loppuun asti.

Tänä vuonna luovat projektit eivät ole vähentyneet, mutta ne ovat osittain siirtyneet muualle, minkä takia blogin julkaisutahti on nyt vähäisempää kuin aiemmin. Aion silti jatkossa kirjoitella samojen aiheiden parissa tänne ainakin kerran kuukaudessa. Toivotan kaikille lukijoille kaunista, iloista ja inspiroivaa kesää seuraavaan kertaan asti!

Samankaltaiset artikkelit

  • Värimeditaatio

    Joskus huvittaisi maalata, mutta ei jaksa tai viitsi aloittaa kuvan tekoa. Ehkä tekee mieli vain kastaa sivellin ja leikkiä väreillä, saada jotain aikaan paperille. Kuvan tekeminen voi väsyneenä, stressaantuneena tai ajan puutteessa tuntua hankalalta, eikä halua suunnitella, tarkkailla ja hahmotella. Silti haluaisi tehdä jotain maalaustarvikkeillaan tai kaipaa maalaamisen tuomaa rauhoittumista, iloa ja hyvää mieltä. Värimeditaation…

  • Akvarelleja syksyltä

    Akvarellikesän jälkeen koitti ainakin jonkinlainen akvarellisyksy. Osallistuin syys-joulukuussa akvarellikurssille ja yritin maalata jonkin verran myös omatoimisesti. Kurssin ansiosta sain enemmän kuvia aikaiseksi kuin yleensä syksyisin, aina luonnoksista enemmän harkittuihin töihin. Maalauksia, joihin olin tyytyväinen ei tullut kovinkaan montaa, mutta sen sijaan olen oppinut paljon uutta. Alla muutamia syksyn ja loppuvoden aikana maalaamiani kuvia! Syysmaisemista asetelmiin…

  • Joogasta ja kirkosta

    Viime kesänä aloin käydä kirkossa. Oli aurinkoinen ja melko kuuma aamupäivä heinäkuun lopussa, kun kävelin lähikirkon ohi, ja ensimmäistä kertaa näin sen ovet auki. Olen aina ihaillut rakennuksen kauneutta, ja miettinyt, miltä se näyttää sisältä. Minulla ei ollut kiire, joten päätin käydä kurkkaamassa. Pappi seisoi ovella ja toivotti minut tervetulleeksi. Hänen vieressään seisoi mies rennossa…

  • Kevään rauha

    Lauantaiaamuna herään lokkien kirkumiseen. Kevät on tullut! Aamuteen jälkeen menemme koiran kanssa lenkille Töölönlahdelle. Kaupungin yllä on erikoinen valo – aurinko paistaa kirkkaan himmeästi, ohuen utuisen ilman läpi. Kaikki on häikäisevää ja aavistuksen taianomaista. Hidastettu, melkein pysähtynyt aamupäivän hetki. Kuin keijukaispölyä olisi ripoteltu kaikkialle ja maailma näyttää siltä, että se on mahdollisuuksia täynnä. Ympärillä kuuluu…

  • Kadonnutta iloa etsimässä

    Joskus ilo katoaa elämästä, tai se löytää tiensä arkeen vain silloin tällöin, lyhyinä hetkinä, jotka katoavat nopeasti taas. Miten löytää kadotettu ilo, miten saada sitä takaisin elämään, edes vähän lisää, jos se on ollut pidempään kateissa? Näitä asioita olen miettinyt viime aikoina, ja kun viikonloppuna olin hautajaisissa, kuulin siellä kaksi mieleen jäänyttä asiaa. Kun muistotilaisuudessa…

  • Haikuhaaste

    Olen jo vuosia halunnut opetella kirjoittamaan haikuja. Kirjoitan useimmiten runsassanaisesti ja olen ehdottomasti ennemmin prosaisti kuin runoilija, mutta ehkä juuri siksi lyhyt, kiteytetty ilmaisumuoto on minusta hyvinkin kiehtovaa. Mikä olisi sen lyhyempää kuin haiku, seitsemäntoista tavua, kolmelle riville jaettuna? Ja eikö haiku olekin juuri luonnostelua, hetken ja oleellisimman vangitsemista? Luonnosteluhan on lempijuttujani, sanoina ja kuvina,…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *