Vadelmakesä

Tämän kesän suuri ilon aihe on ollut uskomaton marjasato. Kesäpaikan lähimetsissä ja -niityillä olemme jo poimineet lakkoja, mesimarjoja, mustikoita ja metsämansikoita. Herukoita ja karviaisia on tulossa myös paljon lähipäivinä ja -viikkoina. Kaikkein iloisin olen kuitenkin ollut villivadelmasadosta, joka on ollut aivan mieletön verrattuna moniin viime vuosiin. Vadelma on mielestäni paras marja, ja onnellisia ovat olleet kaikki vadelmanpoimintakävelyt kuluneen puolentoista viikon aikana. Vadelmia poimiessa on tällaisena kesänä kuin keräilisi karkkeja pensaista!

Toinen ilon aihe ovat olleet muutamat souturetket vanhalla soutuveneellämme lähijärvellä. Mielessä käy usein, että rannassa pitäisi käydä enemmän. Siellä on kaunista, leppoisaa, hiljaista. Vain luonnon äänet kuuluvat ympäriltä. Metsän suhina, linnut, aaltojen liplatus. Yksi kesän kohokohdista on kun kantarelleja pääsee poimimaan soutuveneestä käsin.

Eilen kävinkin vihdoin taas soutelemassa järven toista reunaa pitkin ja poimin aivan vedenrajan lähellä kasvavia kantarelleja. Koira nautiskeli auringosta vieressäni penkillä, metsästä kuului kyyhkyjen kujerrusta ja toiselta puolelta järveä kuikan laulua ja muita ääniä. Aina keltaista nähdessä soudin veneen rantaan ja poimin pieniä aurinkoja muovipussiin. Matkalla sieniretkeltä takaisin makoilin hetken veneen penkillä, rapsuttelin koiraa ja tuoksuttelin tervatun veneen ja järven tuoksumaailmaa.

Terassilla otettu valokuva jäätelöannoksesta, jonka päällä on vadelmia

Olen myös lukenut runoja enemmän kuin proosaa tänä kesänä. Eniten innostuin kun pitkästä aikaa luin Edith Södergranin runoja. Oli kuin olisin löytänyt vanhan ystävän – samoja runoja olen lukenut jo ala-asteikäisenä ja harjoitellut omien runojen kirjoittamista Södergranin runoista inspiroituneena. Lukiossa lueskelin hänen runojaan taas, ja pohjoismaista kirjallisuutta opiskellessa niitä tuli luettua enemmän analyyttisessa mielessä. Tänä kesänä olen kuitenkin löytänyt runoista uutta syvyyttä ja kosketuspintaa omaan elämääni.

Pidin myös Hannele Huovin runokokoelmasta Spa Runoja, jonka löysin kesäpaikkamme läheisen kirkonkylän kirjaston kierrätyshyllystä. Monet Huovin runot ovat kirkkaita ja samalla osittain arvoituksellisia ihmiselämän hetkiin ja yksityiskohtiin havahtumisia, jotka ilmaistaan mielenkiintoisesti ja oivaltavasti.

Loppukesän haluaisin yrittää kirjoittaa vähän enemmän, ehkä maalata myös, tavata ystäviä ja yrittää löytää jotain oikein inspiroivaa ja mukaansatempaavaa luettavaa.

Mitkä ovat sinun ilon aiheitasi tänä kesänä?

Samankaltaiset artikkelit

  • Ajatuksia syksylle

    Viime syksy meni hurahtaen ohi. Vasta lokakuussa ehdin oikeastaan katsella ympärilleni ja todeta, että syksy oli jo ehtinyt pitkälle. Olin aloittanut uudessa työssä ja viime tingassa löytänyt sopivan asunnon, joten ehdin hengähtää hetken verran ennen muuttoa. Yhden viikonlopun ajan tarkkailin ja havainnoin sitten rauhassa ja huolella loppusyksyisiä värejä, ääniä ja tuoksuja ja kirjoitin ajatuksistani tänne…

  • Häpeästä ja ketsupista

    Kesällä minulla oli häpeävaihe meneillään. Jossain vaiheessa heinäkuuta huomasin, että melkein kaikki, mitä tein ja ajattelin, sai jälkimausteekseen häpeän tunteen. Tätä jatkui viikkoja. Ei joka päivä, mutta usein. Häpeä toistui aaltoina, usea tunti tai päivä kerrallaan, sitten se hellitti taas vähäksi aikaa. Maalasin kuvaa, ja kun katsoin sitä, ajattelin että mitä järkeä tehdä tällaista kun…

  • Miksi taide on tärkeää

    Kirjoitan paljon siitä, miten on tärkeää aloittaa pienesti ja pyrähdyksenomaisesti vaikkapa luonnosteleminen, novellin kirjoittaminen tai muu luova harjoitus, josta voi löytää elämäänsä iloa ja inspiraatiota sekä vähitellen kehittyä ja oppia huomaamaan asioita uusilla tavoilla. Oli sitten kyse maalaamisesta, kirjoittamisesta tai elämän havainnoimisesta, luovat pienharjoitukset ovat monesti tämän blogin aiheita ja innostun niistä itse valtavasti. Yhtä…

  • Luonnoksia Suomenlinnasta

    Seikkailut Suomenlinnassa jatkuvat! Maaliskuussa kirjoitin blogiin ideastani tutustua Suomenlinnaan paremmin. Tammikuusta asti olenkin käynyt saarilla kerran tai kaksi joka kuukausi. Vierailuillani olen ottanut valokuvia, joista olen piirtänyt ja maalannut luonnoksia matkapäiväkirjana toimivaan Suomenlinna-luonnoskirjaani. Alla jaan muutamia niistä! Kevään iloisia värejä Alkuvuodesta sään ja viitsimisen takia vierailut Suomenlinnassa jäivät lyhyiksi. Kävin oikeastaan vain Iso-Mustasaarella ja tein…

  • Kevään värit

    Viime vuonna näihin aikoihin kirjoitin tänne blogiin kevään rauhasta. Alkukevään rauhallisuuden lisäksi kiinnostavaa on tarkkailla niitä värejä, mitä luonnossa voi nähdä silloin kun kevätkukat ja ensimmäiset vihreän pilkahdukset vielä odottavat esiin putkahtamista. Kaupungissa huomioni ovat kiinnittäneet puunrunkojen ja oksistojen värimaailma kaarnan pintakuvioineen ja sammalkoristeineen. Myös kallioiden kivipinta ja sammaleiden eri värit nousevat yltyvässä kevätvalossa esiin…

  • Maalausmuistoja kesältä

    Aloitin maalaamisen ja piirtämisen muutama vuosi sitten. Lukion ja sen jälkeisen välivuoden jälkeen en ole harrastanut kumpaakaan oikeastaan ollenkaan, mutta vuonna 2020 pandemian aikainen eristys ja uusi perheenjäsen nimeltä koiranpentu saivat innostumaan luonnostelusta uudestaan yli viidentoista vuoden tauon jälkeen. Olen alusta asti ollut melko rennoin mielin lopputuloksen suhteen. Tärkeintä on aloittaa ja saada aikaan. Vien…