Hiljaisuudesta

Hiljaisuuden huomaa. Näin ajattelin, kun vietin pääsiäistä kesäpaikassamme Keski-Suomessa. Kaupungin huminaan ja ääniin tottuu niin, ettei niihin useimmiten kiinnitä huomiota. Vasta kun tulee rauhalliseen paikkaan keskellä metsää, etenkin kun luonto vasta alkaa heräillä, hiljaisuus on jonkin aikaa kuin paine korvissa. Sitä ei voi olla huomaamatta. Uudestaan ja uudestaan ajattelin: täällä on niin hiljaista. Ihmeellistä kyllä hiljaisuus yllättää joka kerta uudestaan kesäpaikkaan mennessä.

Valokuva keväisestä järvestä, jota vielä peittää jää aurinkoisena päivänä
Alkukeväinen järvi

Hiljaisin hetki taisi olla se, kun kävelimme koiran kanssa poluttomia reittejä pitkin läheiselle suolle. Suo ei ole yhdenkään tien tai asutuksen vieressä. Kun laskeuduin sinne jyrkähköä mäkeä alas ja astuin suon reunalle, oli kuin olisin astunut sisään pieneen taskuun, paikkaan joka oli jotain aivan muuta kuin se, mistä hetki sitten tulin. Suo näytti salaiselta pellolta tai aukealta, portaalilta, josta pääsee toiseen maailmaan tai sieltä tänne. Tunnelmaa vahvisti se, että ylempänä puhalsi hento tuuli, joka ei silti tuntunut alhaalla auringossa seistessä. Sitten tuuli yhtäkkiä loppui, ja tuli aivan hiljaista. Katsoin koiraa. Koira katsoi takaisin. Ihmettelimme erityistä hetkeä yhdessä jonkin aikaa.

Päätin tehdä suosta ja hiljaisesta auringonpaistehetkestä luonnoksen. Piirsin tussilla ääriviivat ja väritin tärkeät värikohdat akvarelleilla. Odotin kuivumista hetken, ja sitten oli aika jatkaa matkaa. Illansuussa korostin kuvaa eri kohdista värikynillä. Luonnos oli nopea, eikä ehkä välity niin hyvin katsojalle. Mutta aina kun itse katson sitä, muistan tuon hetken suon laidassa koiran kanssa auringon lämmössä ja hiljaisuudessa.

Luonnoskirja-aukeama, jossa selatekniikkaluonnos keväisestä suomaisemasta
Luonnos keväisestä suomaisemasta

Ajattelin yrittää luonnostella enemmän ulkona tänä keväänä ja kesänä. Pakkaan laukkuun pienen luonnoskirjan ja kynän, ehkä akvarellit ja värikynät. Olisi hienoa saada enemmän muistoja talteen juuri tällä tavalla, tekemällä pieniä kuvia, jotka vielä paljon myöhemmin vievät takaisin kauniisiin hetkiin omasta elämästä. Aion myös yrittää vaalia ja etsiä elämään enemmän hiljaisuutta. Antaa korvien levätä, ja ajatusten.

Samankaltaiset artikkelit

  • Ilokuuri

    Ensimmäinen ilokirja-luonnoskirja on tullut täyteen! Selailen ihmetellen viime syksyn aikana maalaamiani luonnoksia, enkä voi uskoa, että toden teolla onnistuin silloin pitämään sellaista tahtia yllä. Nyt toukokuussa halusin palata takaisin maalaamisen pariin ja päätin siksi aloittaa kesän maalaussesongin ilokuurilla tarkoituksenani täyttää ilokirjan viimeisetkin sivut. Halusin samalla saada pitkän tauon jälkeen taas otteen maalaamisesta, jota on tänä…

  • Lue uudestaan: Luonnoksia elämästä

    Alla on uudelleenjulkaisuna syksyllä kirjoittamani artikkeli ajatuksistani blogin ideasta ja teemoista. Inspiroiduin itse oikein kunnolla ja alkoi tehdä mieli maalata taas. Ehkä ensi viikonloppuna? Mukavaa lukemista! Puhuin puhelimessa ystävän kanssa muutama päivä sitten. Kerroin, että olen aloittanut blogin pitämisen ja että aloin epäröidä kuvieni jakamista täällä jo ennen kuin oikeastaan olen päässyt alkuun. Enhän ole…

  • Varjoista ja lätäköistä

    Sataa lunta, lumi sulaa taas. Sataa lunta… Välillä aurinko paistaa, sulattaa lätäköitä kadunvarsille ja puiden alle, ja heittää varjoja lumeen ja talojen seinille. Lätäköistä puiden latvoja, taivasta, rakennuksia ja kaikkea muuta voi ihailla pinnan rajatusta peilistä. Seiniltä, lumesta ja kadulta päivän ja yön varjoja voi tutkia ja nähdä maailman eri tavalla kuin yleensä. Oletko sinä…

  • Ajatuksia luonnosnovellien kirjoittamisesta

    Aloitin tammikuussa novellikokeilun. Halusin katsoa, voinko kirjoittaa tänne blogiin novellin suunnilleen kerran kuussa, samaan tapaan kuin kirjoitan muitakin kirjoituksia. Tulos löytyy blogin Novellit -sivulta, eli yhteensä kymmenen novellia, jotka myös toimivat yhtenäisenä novallisarjana! Lukiessani novelleja läpi tunnen ennen kaikkea suurta ylpeyttä. Onnistuin kokeilussani, ja niistä tuli lopulta ihan mukavia pieniä novelliluonnoksia, jotka myös toimivat kokonaisuutena….

  • Luonnoksia elämästä

    Puhuin puhelimessa ystävän kanssa muutama päivä sitten. Kerroin, että olen aloittanut blogin pitämisen ja että aloin epäröidä kuvieni jakamista täällä jo ennen kuin oikeastaan olen päässyt alkuun. Enhän ole kovinkaan harjaantunut kuvantekijä ja usein maalaan ja piirrän melko levottomasti, sotkuisesti ja huolimattomia kuvia. Kehtaako sellaista näyttää? Siitähän nimikin tulee, ”Luonnoksia elämästä” Ystävällä oli tähän hyvä…

  • Talvipäivän teemaistelu

    On aika maistella teetä taas! Viime kerrasta onkin kulunut pitkä aika. Juon teetä päivittäin, aamulla ja iltapäivällä, ja pyrin juomaan laadukasta teetä jos voin. Kaappini hienosta teevalikoimasta huolimatta pysähdyn kuitenkin vain harvoin tuoksuttelemaan ja maistelemaan juomaani teetä tarkemmin, ja monet makuvivahteet menevät arjen menoissa ohi. Silloin tällöin onkin hyvä pysähtyä vaikka rauhallisena lauantai-iltapäivänä hauduttamaan ja…

Yksi kommentti

  1. Hiljaisuus on ihana asia, varsinkin luonnon keskellä. Ja luonnosta voi löytää niin paljon kauniita paikkoja, niin kuin tuo mainitsemasi suo. Hyvä idea tallentaa muistot kuvien sijasta kuvataiteen avulla, ja varmasti antoisaa. Vaikka onhan tuo ottamasi valokuva järvestäkin hieno 🙂

Vastaa käyttäjälle Tuulia Koramo Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *