Ajatuksia luonnosnovellien kirjoittamisesta

Aloitin tammikuussa novellikokeilun. Halusin katsoa, voinko kirjoittaa tänne blogiin novellin suunnilleen kerran kuussa, samaan tapaan kuin kirjoitan muitakin kirjoituksia. Tulos löytyy blogin Novellit -sivulta, eli yhteensä kymmenen novellia, jotka myös toimivat yhtenäisenä novallisarjana! Lukiessani novelleja läpi tunnen ennen kaikkea suurta ylpeyttä. Onnistuin kokeilussani, ja niistä tuli lopulta ihan mukavia pieniä novelliluonnoksia, jotka myös toimivat kokonaisuutena.

Asetin itselleni joitain rajoituksia ja suuntaa-antavia teemoja novellien kirjoittamista varten. Ensinnäkin päätin sijoittaa kaikki novellit samaan, kuvitteelliseen kaupunginosaan, jossa on sekä puutaloja että kerrostaloja, ja että jokainen novelli joko tapahtuu saman kalliolla kasvavan vanhan männyn läheisyydessä tai novellissa ainakin liikutaan tuon saman mäntymäen ohitse. Päätin myös, että jokaisessa novellissa mainitaan, nähdään tai koetaan jokin sama asia, ilmiö tai esine kuin edellisessä, eli jos novellit lukee julkaisujärjestyksessä, niistä voi löytää muutakin yhdistävää kuin kaikissa mainitun männyn ja kallion. Tämän lisäksi samat henkilöt, alueet ja paikat mainitaan useassa novellissa niin, että niistä tulee koherentti kokonaisuus.

Välillä novellin kirjoittaminen blogiin on ollut vaikeaakin vaikeamman takana. Silti olen kirjoittanut ja lopulta saanut jonkinlaisen novelliluonnoksen valmiiksi, ja ihmetellyt siitä, minkälainen siitä lopulta tuli. Useinkaan en ole tiennyt, mihin tarina minut tulee viemään ja useankin kerran kirjoittaminen ja lopputulos ovat saaneet minut yllättymään oikein kunnolla. Ja joka kerta olen ollut iloinen, että olen saanut novellin kirjoitettua, kevyesti muokattua ja sitten julkaistua, vaikka lopputulos ei ole ollut maailmaa mullistavaa taidetta.

On myös ollut mielenkiintoista kuulla lähipiirin reaktioita novelleihin. Usein ne novellit, jotka ovat herättäneet eniten mielenkiintoa tutuissani ovat niitä, joita itse olin ehtinyt miettiä ja suunnitella pidempään ennen lopullista kirjoittamista. Nyt novelleja lukiessani huomaan myös, miten paljon silloiset elämäntilanteet ja mielialat ovat vaikuttaneet lopputulokseen.

Tämä on saanut miettimään kirjoittamista muutenkin. Miten pidemmässä kirjoituksessa, kuten romaania kirjoittaessa, saa pidettyä jonkinlaisen ilmaisullisen yhtenäisyyden, kun pitkä kirjoitusaika välttämättä tulee myös sisältämään erilaisia vaiheita elämässä? Onko parempi yrittää saada tuotos kuin tuotos nopeasti kirjoitettua, niin ettei liian suurta eroavaisuutta tyylissä ja tavassa kirjoittaa tule, vai jotenkin oppia löytämään samanlainen ilmaisu, vaikka välissä pitäisikin taukoja tai tulisi muita asioita eteen elämässä?

On myös mielenkiintoista huomata, miten blogin pitämisen myötä olen alkanut asettamaan itselleni yhä uusia luovia haasteita, kuten ilokirja, novelliluonnosten kirjoittaminen tai haikuhaaste. Blogin takia olen ennen kaikkea myös onnistunut pitämään haasteistani ja kokeiluistani kiinni ja saattamaan ne loppuun. Se, että pääsen kertomaan kokeiluistani ja luovuushaasteistani täällä blogissa toimii porkkanana, joka saa jaksamaan haasteen parissa vaikka joka päivä ei jaksaisi kirjoittaa haikua tai joka kuukausi novellia. Ilman blogia näitä novelleja ei nimittäin olisi tullut kirjoitettua! Koen että aika, joka on mennyt novellien kirjoittamiseen on tullut käytettyä hyvin: novellisarjan kirjoittaminen on ollut kehittävää, innostavaa, rohkaisevaa ja itsevarmuutta lisäävää.

Jos sinua kiinnostaa novellin tai muunlaisen tarinan kirjoittaminen, löydät Novellikoulu -aiheiset ja kirjoitusvinkkejä sisältävät artikkelini täältä!