Ilokuuri

Ensimmäinen ilokirja-luonnoskirja on tullut täyteen! Selailen ihmetellen viime syksyn aikana maalaamiani luonnoksia, enkä voi uskoa, että toden teolla onnistuin silloin pitämään sellaista tahtia yllä. Nyt toukokuussa halusin palata takaisin maalaamisen pariin ja päätin siksi aloittaa kesän maalaussesongin ilokuurilla tarkoituksenani täyttää ilokirjan viimeisetkin sivut. Halusin samalla saada pitkän tauon jälkeen taas otteen maalaamisesta, jota on tänä keväänä jostain syystä ollut vaikeampi aloittaa kuin useana aikaisempana vuotena. Alla muutamia tämän kevään ilokuurin luonnoksia ja ajatuksia ilokirjasta ylipäätään!

Kukkia, puita ja koira

Ilokuurin aikana tein 14 kuvaa, eli ilokirjassa on yhteensä 79 kuvaa. Uskomaton määrä! Kevään kuvissa näkyy pitkälti samat pääteemat kuin syksyllä, eli paljon kukkakuvioita ja muita kuvia kukista, paljon puita ja puiden koristamia maisemia sekä kuvia koirasta – koska se nyt vain on aika hauska ja persoonallinen veijari maalattavaksi.

Ennen kaikkea aika kuitenkin katosi maalatessa ja olin joka kerta iloinen, että olin maalannut vaikka olisin keksinyt muutakin tekemistä.

Jos kirjassa olisi ollut enemmän sivuja jäljellä, kuviin olisi saattanut tulla mukaan muitakin asioita. Syksyllä vietin jo suurimman osan ajasta sisällä ja koira oli vielä pitkälle syksyyn muualla, joten kun oli tarkoitus löytää iloisia aiheita kuviin, sain keksiä paljon asioita mielikuvituksesta. Nyt kuvissa näkyvät paljon kevään herääminen ja asioita, joita olen nähnyt koiran kanssa ulkoillessa. Jostain syystä kuitenkin mielikuvituksesta maalatut kukkakuviot ovat yksi lempiaiheistani, joten niitä on tälläkin kertaa melkein puolet kaikista kuvista!

Ajatuksia syksyn ja kevään ilokirjahaasteista

Syksyllä kirjoitin avaimista jatkuvuuteen ilokirjan kanssa, eli minkä asioiden ajattelin olevan jokapäiväisen harjoituksen ylläpitämisen takana. Totesin systemaattisuuden, heittäytymisen ja helpon ja itselle mieluisan taidevälineen valinnan olevan ratkaisevia asioita. Samat asiat toimivat edelleen, eli päätin aina tehdä kokonaisen aukeaman kokoisen kuvan ja maalata pelkästään guassiväreillä. Annoin myös joka kerta vain mennä, mikä näkyy kuvissa – suurimman osan tein hyvinkin nopeasti.

Lopputuloksena ei ole mitään mestaritöitä, mutta ilokirjaharjoitus teki kyllä joka kerta tehtävänsä: tunsin oloni virkeämmäksi ja ainakin useimmiten melko iloiseksi alakuloisinakin päivinä. Ennen kaikkea aika kuitenkin katosi maalatessa ja olin joka kerta iloinen, että olin maalannut vaikka olisin keksinyt muutakin tekemistä.

Pohdin kuitenkin, toimiiko ilokirja tällaisena harjoituksena paremmin juuri syksyllä, kun päivät lyhenevät, sää pakottaa yhä enemmän pysyttelemään sisätiloissa ja kevään ja kesän itsessään mukana tuomat ilonaiheet vähenevät? Valon lisääntyessä ja kesällä ulkona oleillessa iloisuutta on joka tapauksessa kaikkialla ympärillä.

Syksyllä pitkäjänteisessä tekemisessä auttoi myös se, että olin päättänyt tehdä kuvan joka päivä. Nyt annoin itselleni luvan tehdä neljätoista jäljellä olevaa kuvaa toukokuun aikana. Se taas johti välillä useankin päivän taukoon ja sen jälkeen oli paljon vaikeampi taas kaivaa taidetarvikkeet esille ja ryhtyä tekemään, kun paine ”hyvän kuvan” tekemisestä yhtäkkiä oli hiipinyt esiin. Kun vihdoin onnistuin maalaamaan taas, olin tietenkin iloinen että olin saanut kuvan tehtyä riippumatta siitä, minkälainen siitä tuli. Vaatimus, että vain tekee kuvan joka päivä, tuli siitä onnistunut tai ei, madaltaa kynnystä alkaa vain tehdä, joten seuraavalla kerralla aion pitää siitä kiinni!

Pohdin kuitenkin, toimiiko ilokirja tällaisena harjoituksena paremmin juuri syksyllä, kun päivät lyhenevät, sää pakottaa yhä enemmän pysyttelemään sisätiloissa ja kevään ja kesän itsessään mukana tuomat ilonaiheet vähenevät? Valon lisääntyessä ja kesällä ulkona oleillessa iloisuutta on joka tapauksessa kaikkialla ympärillä.

Kuvia katsellessa muistan myös tärkeitä hetkiä, kuten vaikka lapsuudenystävään sattumalta törmäämisen kadulla, vaikka juuri sitä asiaa en kuvassa suoranaisesti maalannut.

Toisaalta oli kyllä hyvä vangita kevään etenemistä luonnoskirjaan näin systemaattisesti. Kolmen viikon ilokuurin kuvissa näkyykin juuri kevään herääminen puiden kukista ja ensisilmuista sekä ujoista nurmikoista istutettujen ja villien kukkien yhä moninaisempiin, värikkäämpiin ja runsaampiin ilmestymisiin. Myös lämmön lisääntyminen näkyy kuvissa, tai ainakin lämmön ja auringon lisääntyminen päivä päivältä muistuu niistä mieleen. Kuvia katsellessa muistan myös tärkeitä hetkiä, kuten vaikka lapsuudenystävään sattumalta törmäämisen kadulla, vaikka juuri sitä asiaa en kuvassa suoranaisesti maalannut.

Ilokirja voisi loppujen lopuksi hyvin toimia itselleni myös kevät-, kesä- ja talviprojektina. Nyt aion kuitenkin jättää sen joksikin aikaa, sillä haluan maalata muita asioita välillä. Ilokuvat ovat ihania, mutta tällä hetkellä ne vievät muulta maalaamiselta – joka sekin on iloista – nimittäin turhan paljon huomiota!

Olen jo katsellut taidetarvikeliikkeessä seuraavaa sopivaa luonnoskirjaa, joten enköhän aloita uutta ilokirjaa viimeistään syksyllä. Elämän, ilon ja inspiroivien asioiden luonnostelu jatkuu siihen asti joka tapauksessa, sanoin ja kuvin, luonnoskirjoihin ja tänne blogiin. Iloista kesän aloitusta kaikille!