Kevään värit
Viime vuonna näihin aikoihin kirjoitin tänne blogiin kevään rauhasta. Alkukevään rauhallisuuden lisäksi kiinnostavaa on tarkkailla niitä värejä, mitä luonnossa voi nähdä silloin kun kevätkukat ja ensimmäiset vihreän pilkahdukset vielä odottavat esiin putkahtamista.
Kaupungissa huomioni ovat kiinnittäneet puunrunkojen ja oksistojen värimaailma kaarnan pintakuvioineen ja sammalkoristeineen. Myös kallioiden kivipinta ja sammaleiden eri värit nousevat yltyvässä kevätvalossa esiin ja esittävät kävelyilläni usein pääosaa, kun vihreä kasvillisuus ei vielä vie puistoissa kaikkea huomiota.
Moottori- ja maantiellä ajaessa maisemaa värittävät nuorten koivikkojen hento viininpunainen harsotuprutus, pajujen kuparin- ja rusteenväriset oksat sekä kuusien ja mäntyjen arvokkaat, syvänvihreät havuvaatetukset. Keväistä hillittyjen värien maisemaa, pölyistäkin sellaista, katselee mielellään kun näkee sen omia, kauniita värejä ja tietää, että pian maailma on täynnä kukkia ja vihreää taas.
Kun mietin, millä väreillä maalaan maisemaa, myös paletti pelkistyy ja huomio kiinnittyy eri asioihin kuin yleensä. Sammal loistaa eri vihreissä, keltaisissa ja harmaan sävyissä. Haalistunut punamultainen talonseinä hehkuu aamuauringossa. Heinien vehnäväritys on korvike keltaiselle kun sitä ei vielä kukissa ja muissa kasveissa näy. Värejä on enemmän ja enemmän kun katsoo tarkkaan, ihailee ja ihmettelee.
Pelkistetty maisema on täynnä värejä, mitä ei runsaan vihreyden ja kukkaloiston seassa enää yhtä selvästi näy. Selkeästi näkyvät tietenkin myös taivaan ja kaukana siintävän metsämaiseman sinisen värit, sekä jäiden alta paljastuva kauan kaivattu elävä, ympäröivää maisemaa heijastava vedenpinta.
Mitä värejä sinä näet alkukeväisessä maisemassa?
