Hiljaisuudesta

Hiljaisuuden huomaa. Näin ajattelin, kun vietin pääsiäistä kesäpaikassamme Keski-Suomessa. Kaupungin huminaan ja ääniin tottuu niin, ettei niihin useimmiten kiinnitä huomiota. Vasta kun tulee rauhalliseen paikkaan keskellä metsää, etenkin kun luonto vasta alkaa heräillä, hiljaisuus on jonkin aikaa kuin paine korvissa. Sitä ei voi olla huomaamatta. Uudestaan ja uudestaan ajattelin: täällä on niin hiljaista. Ihmeellistä kyllä hiljaisuus yllättää joka kerta uudestaan kesäpaikkaan mennessä.

Valokuva keväisestä järvestä, jota vielä peittää jää aurinkoisena päivänä
Alkukeväinen järvi

Hiljaisin hetki taisi olla se, kun kävelimme koiran kanssa poluttomia reittejä pitkin läheiselle suolle. Suo ei ole yhdenkään tien tai asutuksen vieressä. Kun laskeuduin sinne jyrkähköä mäkeä alas ja astuin suon reunalle, oli kuin olisin astunut sisään pieneen taskuun, paikkaan joka oli jotain aivan muuta kuin se, mistä hetki sitten tulin. Suo näytti salaiselta pellolta tai aukealta, portaalilta, josta pääsee toiseen maailmaan tai sieltä tänne. Tunnelmaa vahvisti se, että ylempänä puhalsi hento tuuli, joka ei silti tuntunut alhaalla auringossa seistessä. Sitten tuuli yhtäkkiä loppui, ja tuli aivan hiljaista. Katsoin koiraa. Koira katsoi takaisin. Ihmettelimme erityistä hetkeä yhdessä jonkin aikaa.

Päätin tehdä suosta ja hiljaisesta auringonpaistehetkestä luonnoksen. Piirsin tussilla ääriviivat ja väritin tärkeät värikohdat akvarelleilla. Odotin kuivumista hetken, ja sitten oli aika jatkaa matkaa. Illansuussa korostin kuvaa eri kohdista värikynillä. Luonnos oli nopea, eikä ehkä välity niin hyvin katsojalle. Mutta aina kun itse katson sitä, muistan tuon hetken suon laidassa koiran kanssa auringon lämmössä ja hiljaisuudessa.

Luonnoskirja-aukeama, jossa selatekniikkaluonnos keväisestä suomaisemasta
Luonnos keväisestä suomaisemasta

Ajattelin yrittää luonnostella enemmän ulkona tänä keväänä ja kesänä. Pakkaan laukkuun pienen luonnoskirjan ja kynän, ehkä akvarellit ja värikynät. Olisi hienoa saada enemmän muistoja talteen juuri tällä tavalla, tekemällä pieniä kuvia, jotka vielä paljon myöhemmin vievät takaisin kauniisiin hetkiin omasta elämästä. Aion myös yrittää vaalia ja etsiä elämään enemmän hiljaisuutta. Antaa korvien levätä, ja ajatusten.

Samankaltaiset artikkelit

  • Ajatuksia ilokirjasta

    Päätin antaa itselleni haasteeksi tehdä joka päivä yhden kuvan ilokirjaan lokakuun ajan. Saa nähdä, miten siinä onnistun, en nimittäin aina ole kovin hyvä pitämään pitkäjänteisesti kiinni tällaisista itse annetuisesta tehtävistä, joita kukaan ei ole minulta pyytänyt. Tähän asti olen kuitenkin onnistunut tekemään kuvan joka päivä. Niitä on myös kertynyt muutama ylimääräinen, sillä otin varaslähdön jo…

  • Haikupäiväkirja

    Melkein sata haikua! 93 kappaletta tähän mennessä, jos tarkkoja ollaan. Toukokuun lopussa aloittamani haikukirjoittaminen on toisin sanoen avannut aikamoisen runosuonen, mitä en olisi mitenkään osannut ennustaa. Tässä syyskuun ensimmäisiä haikuja: Keltaiset lehdetkylmä ilma leijaileekaupungin läpi. Laiturilla eiketään, punertavat puutniemen kärjessä. Kaikki alkoi kesäkuun haikuhaasteestani, jonka aikana tavoitteeni oli kirjoittaa ainakin yksi haiku päivässä. Joinain päivinä…

  • Lue uudestaan: Miksi taide on tärkeää

    Tässä uusintana ajatuksiani taiteesta, taiteen merkityksestä ja pitkäjänteisen tekemisen tärkeydestä viime keväältä. Mukavaa lukemista! Kirjoitan paljon siitä, miten on tärkeää aloittaa pienesti ja pyrähdyksenomaisesti vaikkapa luonnosteleminen, novellin kirjoittaminen tai muu luova harjoitus, josta voi löytää elämäänsä iloa ja inspiraatiota sekä vähitellen kehittyä ja oppia huomaamaan asioita uusilla tavoilla. Oli sitten kyse maalaamisesta, kirjoittamisesta tai elämän…

  • Luonnoksia elämästä

    Puhuin puhelimessa ystävän kanssa muutama päivä sitten. Kerroin, että olen aloittanut blogin pitämisen ja että aloin epäröidä kuvieni jakamista täällä jo ennen kuin oikeastaan olen päässyt alkuun. Enhän ole kovinkaan harjaantunut kuvantekijä ja usein maalaan ja piirrän melko levottomasti, sotkuisesti ja huolimattomia kuvia. Kehtaako sellaista näyttää? Siitähän nimikin tulee, ”Luonnoksia elämästä” Ystävällä oli tähän hyvä…

  • Talvisia haikuja

    Haikupäiväkirja on valmis! Tammikuun aikana kirjoitin ja kuvitin viimeiset haikuluonnoskirjan sivut. Tällä kertaa en kirjoittanut haikuja ihan joka päivä, kuten tein toukokuun ja syyskuun haikuhaasteiden aikana, mutta yhteensä niitä tuli kuitenkin 39 kappaletta. Keväästä lähtien olen siis kirjoittanut yhteensä yli 130 haikua kolmen erillisen kuukauden aikana. Alla kerron ajatuksiani talvisten haikujen kirjoittamisesta ja kolmen vuodenajan…

  • Akvarellikesä

    Terveisiä pitkältä kesälomalta! Päädyin viettämään kesäpaikassamme jopa kahdeksan viikkoa ja sain seurata kesän etenemistä Keski-Suomalaisessa maisemassa kauneimmasta keskikesästä elokuun puoleenväliin asti. Olin etukäteen päättänyt, että tästä tulisi akvarellikesä. Heinäkuussa maalasinkin joka päivä yhden pienen tai isomman akvarellityön, joskus ajan kanssa ja huolellisemmin, joskus helleväsyneenä, suttuisasti ja kiirehtien. Joka kerta olin kuitenkin tyytyväinen siihen että tein,…

2 Kommenttia

  1. Hiljaisuus on ihana asia, varsinkin luonnon keskellä. Ja luonnosta voi löytää niin paljon kauniita paikkoja, niin kuin tuo mainitsemasi suo. Hyvä idea tallentaa muistot kuvien sijasta kuvataiteen avulla, ja varmasti antoisaa. Vaikka onhan tuo ottamasi valokuva järvestäkin hieno 🙂

    1. Kiitos näistä ajatuksista ja kiva, että pidit kuvasta! On kyllä niin ihanaa, että kevät on vasta aluillaan ja sen jälkeen vielä pitkä, kaunis kesä. Vaikka mitä voi vielä tulla eteen, hetkiä hiljaisuudessa ja luonnossa, ja kaikkea muutakin ☀️

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *