Lauantai-iltana näin jotain, josta tulin loppumattoman iloiseksi. Hyppäsin jo valmiiksi melko täyteen raitiovaunuun usean muun matkustajan kanssa Pasilan aseman kohdalla. Sää oli surkea. Oli synkkääkin synkempää, satoi tihkua, ilma oli raskas ja kaikki märkää ja harmaata. Jalkoja pakotti, olin jostain syystä poikkeuksellisen unelias ja väsynyt, mutta en päässyt istumaan koska kaikki istumapaikat olivat jo varattuja,…
Tämä on yhdeksäs osa kuvitteelliseen Mäntymäen kaupunginosaan sijoittuvasta luonnosnovellien sarjasta. Tällä sivulla voit lukea lisää bloginovellien kirjoittamisesta ja muut sarjan novellit! Missä näit sen viimeksi? kysyn Lasselta No en tiedä, jossain täällä, Lasse sanoo ja heilauttaa kättä vaivalloisen näköisesti mäntykallion ja kerrostaloalueen välisen metsikön suuntaan. Katson metsikköä. Sitten katson allamme pilkottavaa, aamuyöstä satanutta lumikerrosta, johon…
Tässä on blogin tähän mennessä suosituin artikkeli uusintana! Viikko toisensa jälkeen tämä nimittäin löytää lukijoita, vaikka julkaisemisesta on melkein vuosi. Artikkelia uudestaan lukiessa ja kuvia katsellessa alkoikin tehdä mieli maalata ja piirtää mandaloita taas. Ehkä teen muutaman tulevana viikonloppuna, tai sitten voisin värittää yhden tekemistäni värityssivuista, joita voi vapaasti tulostaa täältä blogista väritettäväksi. Toivotan hauskaa…
Melkein sata haikua! 93 kappaletta tähän mennessä, jos tarkkoja ollaan. Toukokuun lopussa aloittamani haikukirjoittaminen on toisin sanoen avannut aikamoisen runosuonen, mitä en olisi mitenkään osannut ennustaa. Tässä syyskuun ensimmäisiä haikuja: Keltaiset lehdetkylmä ilma leijaileekaupungin läpi. Laiturilla eiketään, punertavat puutniemen kärjessä. Kaikki alkoi kesäkuun haikuhaasteestani, jonka aikana tavoitteeni oli kirjoittaa ainakin yksi haiku päivässä. Joinain päivinä…
Kesällä päädyin lukemaan kaksi kierrätyshyllyaarretta, jotka kumpikin ovat ranskalaisen kirjailijan kirjoittamia. Valérie Perrinin teos Färskt vatten till blommorna (suom. Vettä kukille) imaisi nopeasti mukaansa monimutkaiseen ja monikerroksiseen tarinaansa ja luin sen pikavauhtia loppuun juhannuksen paikkeilla. Anna Gavaldan Je l’aimais -teosta (suom. Viiniä keittiössä) taas luin usean kuukauden ajan vähän kerrallaan. Ei siksi, etteikö tarina olisi…
Illat alkavat ovat pimeän pimeitä, kaduille kertyy vesilammikoita ja niihin puista putoilevia lehtiä. Syksy näkyy ja tuntuu vähitellen yhä enemmän. On siis tullut aika tarkkailla varjoja ja lätäköitä taas! Kirjoitin alla olevan artikkelin alunperin helmikuussa. Lopputalviset kuvat ja ajatukset ovatkin ajankohdan mukaisia ja muistuttavat, että nyt kannattaa nauttia, kun puissa on vielä lehtiä, ulkona voi…
Tämä on kahdeksas osa kuvitteelliseen Mäntymäen kaupunginosaan sijoittuvasta luonnosnovellien sarjasta. Tällä sivulla voit lukea lisää bloginovellien kirjoittamisesta ja muut sarjan novellit! Poraava ääni kuuluu korkealta latvustosta. Trrrrt-t. Hiljaista. Hetken päästä taas: Trrrrt-t. Ympärillä tuoksuvat mädäntyvät omenat, maatuvat, loppusyksyn lehdet ja raikas, kylmä lokakuun ilma. Ensimmäinen viileä tekee tuloaan, aavistus talvesta. Kivi tuntuu viileältä Nooran alla….
Viime syksy meni hurahtaen ohi. Vasta lokakuussa ehdin oikeastaan katsella ympärilleni ja todeta, että syksy oli jo ehtinyt pitkälle. Olin aloittanut uudessa työssä ja viime tingassa löytänyt sopivan asunnon, joten ehdin hengähtää hetken verran ennen muuttoa. Yhden viikonlopun ajan tarkkailin ja havainnoin sitten rauhassa ja huolella loppusyksyisiä värejä, ääniä ja tuoksuja ja kirjoitin ajatuksistani tänne…
Haiku vie lähelle. Näin ajattelen, kun luen oikein koskettavia haikurunoja. Jokin haikun lyhyessä ja pelkistetyssä muodossa sekä välittömyydessä voi saada aikaan aivan erityisen läsnäolon kokemuksen runoa lukiessa. Kun kesäkuussa innostuin haasteen muodossa opettelemaan haikujen kirjoittamista, hain inspiraatiota kirjastosta lainaamistani haikukirjoista. Alla esittelen niistä muutaman! Tomas Tranströmer: Haikudikter Ruotsalainen runoilija Tomas Tranströmer otti haikurunouden omakseen sen…
Tämä on seitsemäs osa kuvitteelliseen Mäntymäen kaupunginosaan sijoittuvasta luonnosnovellien sarjasta. Tällä sivulla voit lukea lisää bloginovellien kirjoittamisesta ja muut sarjan novellit! Arto katsoo ikkunasta alla aukeavaa pihanäkymää. Sää on lämmin, lempeä. Pehmeä elokuun ilta-aurinko maalaa maiseman punertavaksi, ja talon edessä kasvavat, aina mäntymäelle asti marssivat korkeat, vanhat havupuut hehkuvat kuin nuotion hiillos. Ilma tuntuu väreilevän,…