Hiljaisuudesta

Hiljaisuuden huomaa. Näin ajattelin, kun vietin pääsiäistä kesäpaikassamme Keski-Suomessa. Kaupungin huminaan ja ääniin tottuu niin, ettei niihin useimmiten kiinnitä huomiota. Vasta kun tulee rauhalliseen paikkaan keskellä metsää, etenkin kun luonto vasta alkaa heräillä, hiljaisuus on jonkin aikaa kuin paine korvissa. Sitä ei voi olla huomaamatta. Uudestaan ja uudestaan ajattelin: täällä on niin hiljaista. Ihmeellistä kyllä hiljaisuus yllättää joka kerta uudestaan kesäpaikkaan mennessä.

Valokuva keväisestä järvestä, jota vielä peittää jää aurinkoisena päivänä
Alkukeväinen järvi

Hiljaisin hetki taisi olla se, kun kävelimme koiran kanssa poluttomia reittejä pitkin läheiselle suolle. Suo ei ole yhdenkään tien tai asutuksen vieressä. Kun laskeuduin sinne jyrkähköä mäkeä alas ja astuin suon reunalle, oli kuin olisin astunut sisään pieneen taskuun, paikkaan joka oli jotain aivan muuta kuin se, mistä hetki sitten tulin. Suo näytti salaiselta pellolta tai aukealta, portaalilta, josta pääsee toiseen maailmaan tai sieltä tänne. Tunnelmaa vahvisti se, että ylempänä puhalsi hento tuuli, joka ei silti tuntunut alhaalla auringossa seistessä. Sitten tuuli yhtäkkiä loppui, ja tuli aivan hiljaista. Katsoin koiraa. Koira katsoi takaisin. Ihmettelimme erityistä hetkeä yhdessä jonkin aikaa.

Päätin tehdä suosta ja hiljaisesta auringonpaistehetkestä luonnoksen. Piirsin tussilla ääriviivat ja väritin tärkeät värikohdat akvarelleilla. Odotin kuivumista hetken, ja sitten oli aika jatkaa matkaa. Illansuussa korostin kuvaa eri kohdista värikynillä. Luonnos oli nopea, eikä ehkä välity niin hyvin katsojalle. Mutta aina kun itse katson sitä, muistan tuon hetken suon laidassa koiran kanssa auringon lämmössä ja hiljaisuudessa.

Luonnoskirja-aukeama, jossa selatekniikkaluonnos keväisestä suomaisemasta
Luonnos keväisestä suomaisemasta

Ajattelin yrittää luonnostella enemmän ulkona tänä keväänä ja kesänä. Pakkaan laukkuun pienen luonnoskirjan ja kynän, ehkä akvarellit ja värikynät. Olisi hienoa saada enemmän muistoja talteen juuri tällä tavalla, tekemällä pieniä kuvia, jotka vielä paljon myöhemmin vievät takaisin kauniisiin hetkiin omasta elämästä. Aion myös yrittää vaalia ja etsiä elämään enemmän hiljaisuutta. Antaa korvien levätä, ja ajatusten.

Samankaltaiset artikkelit

  • Lue uudestaan: Ilokirja

    Viime syksynä keksin luonnoskirjaprojektin nimeltä ilokirja, johon sitten hurahdin oikein kunnolla. Maalasin lopulta 65 päivän ajan jokaisena päivänä yhden iloisen tai iloisesta asiasta muistuttavan kuvan. Joulukuun alussa ilokirja sai jäädä tauolle, koska muutenkin maalaan vähemmän tai en ollenkaan talvisin. Luonnoskirjaan jäi vielä kahden viikon edestä aukeamia, ja päätin palata ilokirjan pariin taas keväällä. On siis…

  • Luonnoksia elämästä

    Puhuin puhelimessa ystävän kanssa muutama päivä sitten. Kerroin, että olen aloittanut blogin pitämisen ja että aloin epäröidä kuvieni jakamista täällä jo ennen kuin oikeastaan olen päässyt alkuun. Enhän ole kovinkaan harjaantunut kuvantekijä ja usein maalaan ja piirrän melko levottomasti, sotkuisesti ja huolimattomia kuvia. Kehtaako sellaista näyttää? Siitähän nimikin tulee, ”Luonnoksia elämästä” Ystävällä oli tähän hyvä…

  • Inspiraatioähky

    Joskus inspiraation aiheita voi olla liikaa elämässä! Silloin voi tulla jopa inspiraatioähky. Ehkä sitä hyppelehtii innostavasta ja iloa herättävästä asiasta toiseen, tekee vähän sitä, vähän tätä, liittyy tuohon nettiyhteisöön, sitten tähänkin, kokeilee yhtä harrastusta, sitten lyhytkurssia jossain muussa asiassa, etsii tuntitolkulla tietoa netistä, lainaa kirjastosta aivan liian ison pinon kirjoja tai katsoo sata videota putkeen…

  • Tee oma mandala

    Oletko koskaan halunnut piirtää tai maalata mandalan, mutta et tiedä miten tehdä tai mistä aloittaa? Tässä muutama vinkki, miten päästä alkuun! Miksi mandala? Mandalan tekemiseen ei myöskään tarvitse osata maalata tai piirtää, kunhan piirtää viivoja ja tekee kuvioita, jotka jotenkuten toistavat itseään säännönmukaisesti. Mandalan maalaaminen ja piirtäminen on samanlaista meditatiivista harjoitusta kuin värimeditaation tekeminen. Sitä…

  • Häpeästä ja ketsupista

    Kesällä minulla oli häpeävaihe meneillään. Jossain vaiheessa heinäkuuta huomasin, että melkein kaikki, mitä tein ja ajattelin, sai jälkimausteekseen häpeän tunteen. Tätä jatkui viikkoja. Ei joka päivä, mutta usein. Häpeä toistui aaltoina, usea tunti tai päivä kerrallaan, sitten se hellitti taas vähäksi aikaa. Maalasin kuvaa, ja kun katsoin sitä, ajattelin että mitä järkeä tehdä tällaista kun…

  • Syksyn luonnoksia

    Syksyllä maalaamiseni ja piirtämiseni yleensä vähenee. Joinain syksyinä en tee kumpaakaan miltei ollenkaan, vaikka ympäröivää maailmaa värivaihteluiden takia olisikin mielenkiintoista vangita paperille. Taivas ei enää ole pelkkä sininen eikä puiden vihreä maailma tasasävyinen. Yksittäiset puulajit alkavat erottua toisistaan jo alkusyksystä, kun lehdet hitaasti vaihtuvat toisiin sävyihin eri tahdissa. Toisten lajien vihreä syvenee, toisten haalistuu tai…

Yksi kommentti

  1. Hiljaisuus on ihana asia, varsinkin luonnon keskellä. Ja luonnosta voi löytää niin paljon kauniita paikkoja, niin kuin tuo mainitsemasi suo. Hyvä idea tallentaa muistot kuvien sijasta kuvataiteen avulla, ja varmasti antoisaa. Vaikka onhan tuo ottamasi valokuva järvestäkin hieno 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *