Hiljaisuudesta
Hiljaisuuden huomaa. Näin ajattelin, kun vietin pääsiäistä kesäpaikassamme Keski-Suomessa. Kaupungin huminaan ja ääniin tottuu niin, ettei niihin useimmiten kiinnitä huomiota. Vasta kun tulee rauhalliseen paikkaan keskellä metsää, etenkin kun luonto vasta alkaa heräillä, hiljaisuus on jonkin aikaa kuin paine korvissa. Sitä ei voi olla huomaamatta. Uudestaan ja uudestaan ajattelin: täällä on niin hiljaista. Ihmeellistä kyllä hiljaisuus yllättää joka kerta uudestaan kesäpaikkaan mennessä.
Hiljaisin hetki taisi olla se, kun kävelimme koiran kanssa poluttomia reittejä pitkin läheiselle suolle. Suo ei ole yhdenkään tien tai asutuksen vieressä. Kun laskeuduin sinne jyrkähköä mäkeä alas ja astuin suon reunalle, oli kuin olisin astunut sisään pieneen taskuun, paikkaan joka oli jotain aivan muuta kuin se, mistä hetki sitten tulin. Suo näytti salaiselta pellolta tai aukealta, portaalilta, josta pääsee toiseen maailmaan tai sieltä tänne. Tunnelmaa vahvisti se, että ylempänä puhalsi hento tuuli, joka ei silti tuntunut alhaalla auringossa seistessä. Sitten tuuli yhtäkkiä loppui, ja tuli aivan hiljaista. Katsoin koiraa. Koira katsoi takaisin. Ihmettelimme erityistä hetkeä yhdessä jonkin aikaa.
Päätin tehdä suosta ja hiljaisesta auringonpaistehetkestä luonnoksen. Piirsin tussilla ääriviivat ja väritin tärkeät värikohdat akvarelleilla. Odotin kuivumista hetken, ja sitten oli aika jatkaa matkaa. Illansuussa korostin kuvaa eri kohdista värikynillä. Luonnos oli nopea, eikä ehkä välity niin hyvin katsojalle. Mutta aina kun itse katson sitä, muistan tuon hetken suon laidassa koiran kanssa auringon lämmössä ja hiljaisuudessa.
Ajattelin yrittää luonnostella enemmän ulkona tänä keväänä ja kesänä. Pakkaan laukkuun pienen luonnoskirjan ja kynän, ehkä akvarellit ja värikynät. Olisi hienoa saada enemmän muistoja talteen juuri tällä tavalla, tekemällä pieniä kuvia, jotka vielä paljon myöhemmin vievät takaisin kauniisiin hetkiin omasta elämästä. Aion myös yrittää vaalia ja etsiä elämään enemmän hiljaisuutta. Antaa korvien levätä, ja ajatusten.
Hiljaisuus on ihana asia, varsinkin luonnon keskellä. Ja luonnosta voi löytää niin paljon kauniita paikkoja, niin kuin tuo mainitsemasi suo. Hyvä idea tallentaa muistot kuvien sijasta kuvataiteen avulla, ja varmasti antoisaa. Vaikka onhan tuo ottamasi valokuva järvestäkin hieno 🙂
Kiitos näistä ajatuksista ja kiva, että pidit kuvasta! On kyllä niin ihanaa, että kevät on vasta aluillaan ja sen jälkeen vielä pitkä, kaunis kesä. Vaikka mitä voi vielä tulla eteen, hetkiä hiljaisuudessa ja luonnossa, ja kaikkea muutakin ☀️