Hiljaisuudesta

Hiljaisuuden huomaa. Näin ajattelin, kun vietin pääsiäistä kesäpaikassamme Keski-Suomessa. Kaupungin huminaan ja ääniin tottuu niin, ettei niihin useimmiten kiinnitä huomiota. Vasta kun tulee rauhalliseen paikkaan keskellä metsää, etenkin kun luonto vasta alkaa heräillä, hiljaisuus on jonkin aikaa kuin paine korvissa. Sitä ei voi olla huomaamatta. Uudestaan ja uudestaan ajattelin: täällä on niin hiljaista. Ihmeellistä kyllä hiljaisuus yllättää joka kerta uudestaan kesäpaikkaan mennessä.

Valokuva keväisestä järvestä, jota vielä peittää jää aurinkoisena päivänä
Alkukeväinen järvi

Hiljaisin hetki taisi olla se, kun kävelimme koiran kanssa poluttomia reittejä pitkin läheiselle suolle. Suo ei ole yhdenkään tien tai asutuksen vieressä. Kun laskeuduin sinne jyrkähköä mäkeä alas ja astuin suon reunalle, oli kuin olisin astunut sisään pieneen taskuun, paikkaan joka oli jotain aivan muuta kuin se, mistä hetki sitten tulin. Suo näytti salaiselta pellolta tai aukealta, portaalilta, josta pääsee toiseen maailmaan tai sieltä tänne. Tunnelmaa vahvisti se, että ylempänä puhalsi hento tuuli, joka ei silti tuntunut alhaalla auringossa seistessä. Sitten tuuli yhtäkkiä loppui, ja tuli aivan hiljaista. Katsoin koiraa. Koira katsoi takaisin. Ihmettelimme erityistä hetkeä yhdessä jonkin aikaa.

Päätin tehdä suosta ja hiljaisesta auringonpaistehetkestä luonnoksen. Piirsin tussilla ääriviivat ja väritin tärkeät värikohdat akvarelleilla. Odotin kuivumista hetken, ja sitten oli aika jatkaa matkaa. Illansuussa korostin kuvaa eri kohdista värikynillä. Luonnos oli nopea, eikä ehkä välity niin hyvin katsojalle. Mutta aina kun itse katson sitä, muistan tuon hetken suon laidassa koiran kanssa auringon lämmössä ja hiljaisuudessa.

Luonnoskirja-aukeama, jossa selatekniikkaluonnos keväisestä suomaisemasta
Luonnos keväisestä suomaisemasta

Ajattelin yrittää luonnostella enemmän ulkona tänä keväänä ja kesänä. Pakkaan laukkuun pienen luonnoskirjan ja kynän, ehkä akvarellit ja värikynät. Olisi hienoa saada enemmän muistoja talteen juuri tällä tavalla, tekemällä pieniä kuvia, jotka vielä paljon myöhemmin vievät takaisin kauniisiin hetkiin omasta elämästä. Aion myös yrittää vaalia ja etsiä elämään enemmän hiljaisuutta. Antaa korvien levätä, ja ajatusten.

Samankaltaiset artikkelit

  • Talvisia haikuja

    Haikupäiväkirja on valmis! Tammikuun aikana kirjoitin ja kuvitin viimeiset haikuluonnoskirjan sivut. Tällä kertaa en kirjoittanut haikuja ihan joka päivä, kuten tein toukokuun ja syyskuun haikuhaasteiden aikana, mutta yhteensä niitä tuli kuitenkin 39 kappaletta. Keväästä lähtien olen siis kirjoittanut yhteensä yli 130 haikua kolmen erillisen kuukauden aikana. Alla kerron ajatuksiani talvisten haikujen kirjoittamisesta ja kolmen vuodenajan…

  • Inspiraatioähky

    Joskus inspiraation aiheita voi olla liikaa elämässä! Silloin voi tulla jopa inspiraatioähky. Ehkä sitä hyppelehtii innostavasta ja iloa herättävästä asiasta toiseen, tekee vähän sitä, vähän tätä, liittyy tuohon nettiyhteisöön, sitten tähänkin, kokeilee yhtä harrastusta, sitten lyhytkurssia jossain muussa asiassa, etsii tuntitolkulla tietoa netistä, lainaa kirjastosta aivan liian ison pinon kirjoja tai katsoo sata videota putkeen…

  • Ajatuksia luonnosnovellien kirjoittamisesta

    Aloitin tammikuussa novellikokeilun. Halusin katsoa, voinko kirjoittaa tänne blogiin novellin suunnilleen kerran kuussa, samaan tapaan kuin kirjoitan muitakin kirjoituksia. Tulos löytyy blogin Novellit -sivulta, eli yhteensä kymmenen novellia, jotka myös toimivat yhtenäisenä novallisarjana! Lukiessani novelleja läpi tunnen ennen kaikkea suurta ylpeyttä. Onnistuin kokeilussani, ja niistä tuli lopulta ihan mukavia pieniä novelliluonnoksia, jotka myös toimivat kokonaisuutena….

  • Kadonnutta iloa etsimässä

    Joskus ilo katoaa elämästä, tai se löytää tiensä arkeen vain silloin tällöin, lyhyinä hetkinä, jotka katoavat nopeasti taas. Miten löytää kadotettu ilo, miten saada sitä takaisin elämään, edes vähän lisää, jos se on ollut pidempään kateissa? Näitä asioita olen miettinyt viime aikoina, ja kun viikonloppuna olin hautajaisissa, kuulin siellä kaksi mieleen jäänyttä asiaa. Kun muistotilaisuudessa…

  • Tee oma mandala

    Oletko koskaan halunnut piirtää tai maalata mandalan, mutta et tiedä miten tehdä tai mistä aloittaa? Tässä muutama vinkki, miten päästä alkuun! Miksi mandala? Mandalan tekemiseen ei myöskään tarvitse osata maalata tai piirtää, kunhan piirtää viivoja ja tekee kuvioita, jotka jotenkuten toistavat itseään säännönmukaisesti. Mandalan maalaaminen ja piirtäminen on samanlaista meditatiivista harjoitusta kuin värimeditaation tekeminen. Sitä…

  • 40 päivää iloa

    Tänään olen maalannut neljäkymmentä kuvaa ilokirjaan! Aikamoinen saavutus. Ihme suorastaan, täytyy sanoa. En olisi uskonut, että todella jaksaisin, haluaisin tai viitsisin jatkaa tätä ideaani aivan joka ikinen päivä haasteeni ajan ja vielä sen yli. Näyttää myös siltä, että into ilokirjaan maalaamiseen ei ole heti loppumassa. Yhä edelleen jaksan ottaa maalaustarvikkeet esiin, avata uuden aukeaman luonnoskirjassani…

2 Kommenttia

  1. Hiljaisuus on ihana asia, varsinkin luonnon keskellä. Ja luonnosta voi löytää niin paljon kauniita paikkoja, niin kuin tuo mainitsemasi suo. Hyvä idea tallentaa muistot kuvien sijasta kuvataiteen avulla, ja varmasti antoisaa. Vaikka onhan tuo ottamasi valokuva järvestäkin hieno 🙂

    1. Kiitos näistä ajatuksista ja kiva, että pidit kuvasta! On kyllä niin ihanaa, että kevät on vasta aluillaan ja sen jälkeen vielä pitkä, kaunis kesä. Vaikka mitä voi vielä tulla eteen, hetkiä hiljaisuudessa ja luonnossa, ja kaikkea muutakin ☀️

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *