Postikortteja Suomenlinnasta

Alkuvuodesta keksin, että olisipa kiva tutustua Suomenlinnaan paremmin. Tammi-maaliskuussa olenkin käynyt siellä silloin tällöin katsomassa taidenäyttelyitä, vierailemassa kirjastossa, kahvilla, kirkossa ja ihan vain kävelyllä. Alla muutamia kuvia viime kuukausien Suomenlinna-seikkailuiltani.

Valokuva merinäkymästä Suomenlinnassa
Lumi, jää, kivet ja meri

Sininen hetki ja valkoinen valo

Kerran olin matkalla lautalle sinisen hetken aikaan. Portin läpi kulkiessa täytyi pysähtyä ottamaan kuva sinisestä taivaasta ja jäästä, sekä oranssista lumesta katuvalojen loisteessa. Toisella kertaa olin käymässä Suomenlinnassa kun oli sumua ja kaikki ympärillä oli pelkkää valkoista, häikäisevää valoa vaikka missään ei näkynyt aurinkoa – eikä mitään muutakaan.

Valokuva sinisestä hetkestä tunnelin läpi Suomenlinnassa
Sininen hetki
Valokuva lumisesta ja sumuisesta ranta- ja merinäkymästä Suomenlinnassa
Valkoinen päivä
Valokuva Suomenlinnan rantakasarmista talvipäivänä
Portinvartijat

Kevään merkkejä

Viime käynnillä aurinko paistoi ja meri liplatti ihanasti kallioiden ja jäälohkareiden välissä. Aurinko lämmitti suojaisissa kallionkoloissa ja luonto ympärillä sai kaiken tuntumaan iloiselta ja toiveikkaalta. Kun vihreä vielä odottaa tuloaan, keväisen kirkaan sininen taivas ja vaikkapa voimakkaan keltainen sammal hehkuvat kirkkaana hailakasta maisemaa vasten.

Valokuva keltaisesta sammaleesta Suomenlinnassa
Keltaista sammalta
Valokuva näkymästä Suomenlinnassa
Matkalla
Valokuva kuivuneesta kaislarykelmästä kallioiden välissä Suomenlinnassa
Kaipuu merelle

Ajattelin tehdä tällaisia pikku seikkailuja Suomenlinnaan jatkossakin. Onkin mielenkiintoista nähdä, miten kevät etenee hiljalleen tutuksi tulevilla reiteillä ja milloin tulee ensimmäinen päivä, kun voi kastaa jalat rantavedessä tai istua alas lämpimään kohtaan luonnostelemaan ja syömään eväitä, ilman että tulee kylmä. Sitä odotellessa!

Samankaltaiset artikkelit

  • Kadonnutta iloa etsimässä

    Joskus ilo katoaa elämästä, tai se löytää tiensä arkeen vain silloin tällöin, lyhyinä hetkinä, jotka katoavat nopeasti taas. Miten löytää kadotettu ilo, miten saada sitä takaisin elämään, edes vähän lisää, jos se on ollut pidempään kateissa? Näitä asioita olen miettinyt viime aikoina, ja kun viikonloppuna olin hautajaisissa, kuulin siellä kaksi mieleen jäänyttä asiaa. Kun muistotilaisuudessa…

  • Hiljaisuudesta

    Hiljaisuuden huomaa. Näin ajattelin, kun vietin pääsiäistä kesäpaikassamme Keski-Suomessa. Kaupungin huminaan ja ääniin tottuu niin, ettei niihin useimmiten kiinnitä huomiota. Vasta kun tulee rauhalliseen paikkaan keskellä metsää, etenkin kun luonto vasta alkaa heräillä, hiljaisuus on jonkin aikaa kuin paine korvissa. Sitä ei voi olla huomaamatta. Uudestaan ja uudestaan ajattelin: täällä on niin hiljaista. Ihmeellistä kyllä…

  • Luonnoksia Suomenlinnasta

    Seikkailut Suomenlinnassa jatkuvat! Maaliskuussa kirjoitin blogiin ideastani tutustua Suomenlinnaan paremmin. Tammikuusta asti olenkin käynyt saarilla kerran tai kaksi joka kuukausi. Vierailuillani olen ottanut valokuvia, joista olen piirtänyt ja maalannut luonnoksia matkapäiväkirjana toimivaan Suomenlinna-luonnoskirjaani. Alla jaan muutamia niistä! Kevään iloisia värejä Alkuvuodesta sään ja viitsimisen takia vierailut Suomenlinnassa jäivät lyhyiksi. Kävin oikeastaan vain Iso-Mustasaarella ja tein…

  • Kirjoja lukevat ihmiset

    Lauantai-iltana näin jotain, josta tulin loppumattoman iloiseksi. Hyppäsin jo valmiiksi melko täyteen raitiovaunuun usean muun matkustajan kanssa Pasilan aseman kohdalla. Sää oli surkea. Oli synkkääkin synkempää, satoi tihkua, ilma oli raskas ja kaikki märkää ja harmaata. Jalkoja pakotti, olin jostain syystä poikkeuksellisen unelias ja väsynyt, mutta en päässyt istumaan koska kaikki istumapaikat olivat jo varattuja,…

  • Kevään rauha

    Lauantaiaamuna herään lokkien kirkumiseen. Kevät on tullut! Aamuteen jälkeen menemme koiran kanssa lenkille Töölönlahdelle. Kaupungin yllä on erikoinen valo – aurinko paistaa kirkkaan himmeästi, ohuen utuisen ilman läpi. Kaikki on häikäisevää ja aavistuksen taianomaista. Hidastettu, melkein pysähtynyt aamupäivän hetki. Kuin keijukaispölyä olisi ripoteltu kaikkialle ja maailma näyttää siltä, että se on mahdollisuuksia täynnä. Ympärillä kuuluu…

  • Lue uudestaan: Miksi taide on tärkeää

    Tässä uusintana ajatuksiani taiteesta, taiteen merkityksestä ja pitkäjänteisen tekemisen tärkeydestä viime keväältä. Mukavaa lukemista! Kirjoitan paljon siitä, miten on tärkeää aloittaa pienesti ja pyrähdyksenomaisesti vaikkapa luonnosteleminen, novellin kirjoittaminen tai muu luova harjoitus, josta voi löytää elämäänsä iloa ja inspiraatiota sekä vähitellen kehittyä ja oppia huomaamaan asioita uusilla tavoilla. Oli sitten kyse maalaamisesta, kirjoittamisesta tai elämän…