Ajatuksia syksylle

Viime syksy meni hurahtaen ohi. Vasta lokakuussa ehdin oikeastaan katsella ympärilleni ja todeta, että syksy oli jo ehtinyt pitkälle. Olin aloittanut uudessa työssä ja viime tingassa löytänyt sopivan asunnon, joten ehdin hengähtää hetken verran ennen muuttoa. Yhden viikonlopun ajan tarkkailin ja havainnoin sitten rauhassa ja huolella loppusyksyisiä värejä, ääniä ja tuoksuja ja kirjoitin ajatuksistani tänne blogiin. Se oli hieno viikonloppu, mutta oli harmi, että pysähdyin vasta silloin, ja sen jälkeen kiire jatkui taas vuodenvaihteeseen asti. Tämän blogin aloittaminen ja ilokirjaan maalaaminen olivat minulle luovia muistuttajia, että ainakin hetkittäin olisi hyvä pysähtyä katselemaan ympärilleen, nauttia hetkestä eikä olla koko ajan menossa.

Valokuva heinästä vastavalossa, taustalla tie ja metsää

Vaikka syksy on taas on lähtenyt tavanomaiseen tapaansa kiireellä käyntiin ja kalenteri on täyttynyt menoista ja tavoitteista, aion tänä vuonna yrittää olla enemmän läsnä ja seurata syksyn etenemistä kaikessa rauhassa. Aion käydä kävelyillä enemmän, silloin tällöin poiketa kahvilaan huvikseni vain, ehkä kirjoitella haikuja ja tehdä luonnoksia vuodenajan muuttumiseen liittyen. Katsotaan, miten käy – ainakin kannattaa yrittää!

Samankaltaiset artikkelit

  • Lue uudestaan: Ilokirja

    Viime syksynä keksin luonnoskirjaprojektin nimeltä ilokirja, johon sitten hurahdin oikein kunnolla. Maalasin lopulta 65 päivän ajan jokaisena päivänä yhden iloisen tai iloisesta asiasta muistuttavan kuvan. Joulukuun alussa ilokirja sai jäädä tauolle, koska muutenkin maalaan vähemmän tai en ollenkaan talvisin. Luonnoskirjaan jäi vielä kahden viikon edestä aukeamia, ja päätin palata ilokirjan pariin taas keväällä. On siis…

  • Kirjoita novelli

    ”Novelli on haastava laji”, kustannustoimittaja vastasi minulle kun kerran kokeilin onneani ja lähetin kokoelman tarinoita arvioitavaksi. Voihan se olla niinkin, mutta ei sen tarvitse olla. Ei ainakaan minusta. Koska mikä novelli on? Lyhyt tarina vain, hetken mielikuva, joskus pidempi sellainen tai useista koostuva. Kävely kaupungin, metsän tai maiseman läpi, jonka aikana havainnoi elämää. Ei muuta…

  • Haikuhaaste

    Olen jo vuosia halunnut opetella kirjoittamaan haikuja. Kirjoitan useimmiten runsassanaisesti ja olen ehdottomasti ennemmin prosaisti kuin runoilija, mutta ehkä juuri siksi lyhyt, kiteytetty ilmaisumuoto on minusta hyvinkin kiehtovaa. Mikä olisi sen lyhyempää kuin haiku, seitsemäntoista tavua, kolmelle riville jaettuna? Ja eikö haiku olekin juuri luonnostelua, hetken ja oleellisimman vangitsemista? Luonnosteluhan on lempijuttujani, sanoina ja kuvina,…

  • Lauantain teehetki

    Joskus hiljaisuutta voi melkein juoda ilmasta. Ajatus tulee minulle, kun lauantaina nousen päiväunilta. Katselen ulos harmaaseen, sadetta enteilevään iltapäivään, jossa paljaat vaahteranoksat heiluvat tuulessa ja päätän, että nyt on hyvä hetki juoda teetä. Otan esiin gaiwanin ja muut haudutusvälineet, sytytän kynttilän, laitan teeveden kiehumaan. Keittimen suhistessa katselen muuttolaatikoista purkamiani astioita ja teekaupasta ostamaani uutta teetä…

  • Varjoista ja lätäköistä

    Sataa lunta, lumi sulaa taas. Sataa lunta… Välillä aurinko paistaa, sulattaa lätäköitä kadunvarsille ja puiden alle, ja heittää varjoja lumeen ja talojen seinille. Lätäköistä puiden latvoja, taivasta, rakennuksia ja kaikkea muuta voi ihailla pinnan rajatusta peilistä. Seiniltä, lumesta ja kadulta päivän ja yön varjoja voi tutkia ja nähdä maailman eri tavalla kuin yleensä. Oletko sinä…

  • Kesän kaipuu

    Pitkään jatkunut valkoinen talvi ja pakkassää ovat vaihtuneet loskaan, harmauteen ja räntäsateisiin. Muutos säätilassa saa taas muistamaan, että talven jälkeen koittaa vielä joku päivä ensin pitkä kevät ja lopulta kaunis kesä. Itse kaipaankin jo kovasti kesää! Kaipaan elämää ulkona. Sitä, että voi pukea kevyttä päälle ja kävellä rauhassa ja välillä hitaastikin kaikkea ympäröivää ihaillen, ilman…