Vadelmakesä
Tämän kesän suuri ilon aihe on ollut uskomaton marjasato. Kesäpaikan lähimetsissä ja -niityillä olemme jo poimineet lakkoja, mesimarjoja, mustikoita ja metsämansikoita. Herukoita ja karviaisia on tulossa myös paljon lähipäivinä ja -viikkoina. Kaikkein iloisin olen kuitenkin ollut villivadelmasadosta, joka on ollut aivan mieletön verrattuna moniin viime vuosiin. Vadelma on mielestäni paras marja, ja onnellisia ovat olleet kaikki vadelmanpoimintakävelyt kuluneen puolentoista viikon aikana. Vadelmia poimiessa on tällaisena kesänä kuin keräilisi karkkeja pensaista!
Toinen ilon aihe ovat olleet muutamat souturetket vanhalla soutuveneellämme lähijärvellä. Mielessä käy usein, että rannassa pitäisi käydä enemmän. Siellä on kaunista, leppoisaa, hiljaista. Vain luonnon äänet kuuluvat ympäriltä. Metsän suhina, linnut, aaltojen liplatus. Yksi kesän kohokohdista on kun kantarelleja pääsee poimimaan soutuveneestä käsin.
Eilen kävinkin vihdoin taas soutelemassa järven toista reunaa pitkin ja poimin aivan vedenrajan lähellä kasvavia kantarelleja. Koira nautiskeli auringosta vieressäni penkillä, metsästä kuului kyyhkyjen kujerrusta ja toiselta puolelta järveä kuikan laulua ja muita ääniä. Aina keltaista nähdessä soudin veneen rantaan ja poimin pieniä aurinkoja muovipussiin. Matkalla sieniretkeltä takaisin makoilin hetken veneen penkillä, rapsuttelin koiraa ja tuoksuttelin tervatun veneen ja järven tuoksumaailmaa.
Olen myös lukenut runoja enemmän kuin proosaa tänä kesänä. Eniten innostuin kun pitkästä aikaa luin Edith Södergranin runoja. Oli kuin olisin löytänyt vanhan ystävän – samoja runoja olen lukenut jo ala-asteikäisenä ja harjoitellut omien runojen kirjoittamista Södergranin runoista inspiroituneena. Lukiossa lueskelin hänen runojaan taas, ja pohjoismaista kirjallisuutta opiskellessa niitä tuli luettua enemmän analyyttisessa mielessä. Tänä kesänä olen kuitenkin löytänyt runoista uutta syvyyttä ja kosketuspintaa omaan elämääni.
Pidin myös Hannele Huovin runokokoelmasta Spa Runoja, jonka löysin kesäpaikkamme läheisen kirkonkylän kirjaston kierrätyshyllystä. Monet Huovin runot ovat kirkkaita ja samalla osittain arvoituksellisia ihmiselämän hetkiin ja yksityiskohtiin havahtumisia, jotka ilmaistaan mielenkiintoisesti ja oivaltavasti.
Loppukesän haluaisin yrittää kirjoittaa vähän enemmän, ehkä maalata myös, tavata ystäviä ja yrittää löytää jotain oikein inspiroivaa ja mukaansatempaavaa luettavaa.
Mitkä ovat sinun ilon aiheitasi tänä kesänä?
