Kestävyysharjoituksia luovuudessa

Idea tähän blogiin syntyi melkein kaksi vuotta sitten. Kirjoitan tätä kesäpaikassamme Keski-Suomessa, samassa paikassa missä silloisen kesäloman aikana keksin, että olisipa kiva olla oma blogi. Halusin kirjoittaa ajatuksia esimerkiksi lukemistani kirjoista, jakaa luovuusideoita ja muita itseäni kiinnostavia asioita. Artikkeleita on kertynyt lähemmäs 80 ja ensimmäisen puolentoista vuoden ajan pidin yllä jokaviikkoista julkaisutahtia. Nyt juhannuksena luin läpi kaikki postaukset ja ihmettelin, että onpa tullut kirjoitettua, kuvitettua ja pohdittua paljon!

Valokuva vaalealla ulkoseinällä kasvavista köynnöskasveista ja niiden voimakkaista varjoista.

Blogi luovuusideoiden toteutuskenttänä

Monen muun asian lisäksi blogista on tullut väylä toteuttaa kaikenlaisia keksimiäni ideoita, esimerkiksi kirjoitus- ja luonnosteluhaasteita. Aivan blogin alkuvaiheessa keksin ilokirja-nimisen haasteen, jonka aikana pyrin maalaamaan ilosta muistuttavia kuvia luonnoskirjaan 30 päivän ajan. Innostuin maalaamisesta sen verran paljon, että jatkoin haastetta syksyn 2024 aikana yhteensä 65 päivää. Seuraavana keväänä maalasin loput luonnoskirjan aukeamista valmiiksi toisen haastejakson aikana. Ilokirja-haasteesta voi lukea lisää täältä.

Blogin ensimmäisen kokonaisen kalenterivuoden eli vuoden 2025 aikana kirjoitin luonnosnovellien sarjan blogiin. Halusin nähdä, voinko kirjoittaa lyhyen ja spontaanin novellin tänne blogiin suunnilleen kerran kuussa. Yhteensä kuvitteelliseen Mäntymäen kaupunginosaan sijoittuvia novelleja kertyi 10 ja ne sekä ajatuksiani luonnosnovellien kirjoittamisesta voi lukea täältä.

Saman vuoden kesänä keksin vielä toisen haasteen, kun päätin opetella haikujen kirjoittamista haikuhaasteen muodossa. Lopulta kirjoitin kolmen vuodenajan aikana yli 130 haikua jotka myös kuvitin pieneen luonnoskirjaan, jota kutsun haikupäiväkirjaksi. Haikuhaasteesta voi lukea lisää täällä.

Luovuuden kestävyysharjoituksia

Ajattelen näitä haasteita ja muita luovuusprojekteja eräänlaisina kestävyysharjoituksina luovuudessa. Säännöllinen luovuuden harjoittaminen, vaikkapa haasteen muodossa tai viikoittaisena kirjoittamisena blogiin, on tapa pitää yllä ja kehittää luovia kiinnostuksenaiheita. Vähitellen oma kestävyys luovuuden harjoittamisessa kasvaa ja yhtälailla sitä jaksaa ja tahtoo tehdä enemmän, ja hiljalleen myös paremmin.

Haasteet ja säännöllinen tekeminen myös madaltavat rimaa saada tehtyä asioita, sillä tavoitteena on ennemminkin määrä eikä laatu. Parempi on saada aikaiseksi kuin joka kerta tehdä hyvin. Miksi? Koska muuten ei välttämättä saa tehtyä ollenkaan. Kymmenen itsensä mielestä ei niin onnistuneen kuvan, runon tai muun kirjoituksen jälkeen tuleekin yllätettyä itsensä, kun yhtäkkiä saa aikaiseksi jotain joka onkin parempaa kuin olisi odottanut.

Kuin huomaamatta luovuus saa myös enemmän aikaa päivästä tai viikosta, ja ainakin minusta on mukavampi voida lopuksi pitää käsissäni jotain itse tekemääni kuin että kaikki arjen pienet välihetket olisivat kadonneet somen ja netin selailuun tai television katseluun. Sen tapaiset asiat saavat aivan tarpeeksi aikaamme muutenkin, joten pieni hetki päivässä tai edes viikossa johonkin, joka kehittää omaa ajattelua, saa mielen lepäämään ja olon iloiseksi on minusta enemmän kuin paikallaan. Vaikka se välillä tuntuisi haasteelta tai hankalalta, lopussa luovuudelle annettu aika palkitsee, ainakin minusta!

Valokuva väriläikkäisestä paletista, siveltimestä ja kahdesta vesilasista pöydällä.

Blogi luovuusprojektien kannustimena

Blogi on ollut oivallinen motivaattori keksiä, toteuttaa ja ylläpitää säännöllistä kirjoittamista ja näitä erinäisiä luovuushaasteitani. Tahti on välillä ollut jopa aavistuksen hengästyttävä, mutta tänne kirjoittamisen takia olen ollut sekä innostunut että jaksanut saattaa haasteet loppuun ja välillä jatkaa pidempäänkin.

Tämä ei ole ollut minulle aikaisemmin mitenkään tyypillistä! Olen aina keksinyt ja aloittanutkin kaikenlaisia luovia ideoita ja projekteja, mutta harmikseni ne ovat usein jääneet kesken. Blogin takia olen oppinut ennen kaikkea saattamaan loppuun tällaisia luovia hankkeita, joita kukaan ei minulta ole pyytänyt ja joista minulle ei niin sanotusti makseta mitään. Ne vain ovat tuntuneet tärkeiltä ja tänne kirjoittaminen on antanut kannustimen saattaa asiat kunnialla loppuun asti.

Tänä vuonna luovat projektit eivät ole vähentyneet, mutta ne ovat osittain siirtyneet muualle, minkä takia blogin julkaisutahti on nyt vähäisempää kuin aiemmin. Aion silti jatkossa kirjoitella samojen aiheiden parissa tänne ainakin kerran kuukaudessa. Toivotan kaikille lukijoille kaunista, iloista ja inspiroivaa kesää seuraavaan kertaan asti!

Samankaltaiset artikkelit

  • Kadonnutta iloa etsimässä

    Joskus ilo katoaa elämästä, tai se löytää tiensä arkeen vain silloin tällöin, lyhyinä hetkinä, jotka katoavat nopeasti taas. Miten löytää kadotettu ilo, miten saada sitä takaisin elämään, edes vähän lisää, jos se on ollut pidempään kateissa? Näitä asioita olen miettinyt viime aikoina, ja kun viikonloppuna olin hautajaisissa, kuulin siellä kaksi mieleen jäänyttä asiaa. Kun muistotilaisuudessa…

  • Talvipäivän teemaistelu

    On aika maistella teetä taas! Viime kerrasta onkin kulunut pitkä aika. Juon teetä päivittäin, aamulla ja iltapäivällä, ja pyrin juomaan laadukasta teetä jos voin. Kaappini hienosta teevalikoimasta huolimatta pysähdyn kuitenkin vain harvoin tuoksuttelemaan ja maistelemaan juomaani teetä tarkemmin, ja monet makuvivahteet menevät arjen menoissa ohi. Silloin tällöin onkin hyvä pysähtyä vaikka rauhallisena lauantai-iltapäivänä hauduttamaan ja…

  • Hiljainen lukukapina

    Hiljattain päätin alkaa lukea enemmän kirjoja, ja päätin, että alan myös lukea enemmän julkisilla paikoilla. Aina välillä kirjat jäävät pois arjesta, kun on paljon muuta tekemistä. Silti aina lukiessa tunnen olevani kotona, kaltaisteni kanssa jotenkin. Tarinankertojien keskuudessa. Lukeminen rauhoittaa, antaa merkityksellisyyttä, avartaa mieltä, tuo uusia idoita, assosiaatioita ja ajatuksia. Lukeminen vie jonnekin aivan muualle ja…

  • Ajatuksia syksylle

    Viime syksy meni hurahtaen ohi. Vasta lokakuussa ehdin oikeastaan katsella ympärilleni ja todeta, että syksy oli jo ehtinyt pitkälle. Olin aloittanut uudessa työssä ja viime tingassa löytänyt sopivan asunnon, joten ehdin hengähtää hetken verran ennen muuttoa. Yhden viikonlopun ajan tarkkailin ja havainnoin sitten rauhassa ja huolella loppusyksyisiä värejä, ääniä ja tuoksuja ja kirjoitin ajatuksistani tänne…

  • Iloista ja inspiroivaa kesää!

    Mitä sinä aiot tehdä tänä kesänä? Itse aion mahdollisimman paljon nauttia luonnossa oleilusta, maalata ja piirtää, kirjoitella ajatuksia ja tarinoita, lukea hyviä kirjoja ja hassutella koiran kanssa. Aion myös aina välillä olla tekemättä yhtään mitään, pohtia elämää ja katsella lintuja, puita, taivasta ja maisemia. Antaa ajan kulkea, mielen hiljetä ja tehdä tilaa uudelle; ajatuksille, mielikuville,…

  • Kirjoja lukevat ihmiset

    Lauantai-iltana näin jotain, josta tulin loppumattoman iloiseksi. Hyppäsin jo valmiiksi melko täyteen raitiovaunuun usean muun matkustajan kanssa Pasilan aseman kohdalla. Sää oli surkea. Oli synkkääkin synkempää, satoi tihkua, ilma oli raskas ja kaikki märkää ja harmaata. Jalkoja pakotti, olin jostain syystä poikkeuksellisen unelias ja väsynyt, mutta en päässyt istumaan koska kaikki istumapaikat olivat jo varattuja,…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *