Kevään rauha

Lauantaiaamuna herään lokkien kirkumiseen. Kevät on tullut! Aamuteen jälkeen menemme koiran kanssa lenkille Töölönlahdelle. Kaupungin yllä on erikoinen valo – aurinko paistaa kirkkaan himmeästi, ohuen utuisen ilman läpi. Kaikki on häikäisevää ja aavistuksen taianomaista. Hidastettu, melkein pysähtynyt aamupäivän hetki. Kuin keijukaispölyä olisi ripoteltu kaikkialle ja maailma näyttää siltä, että se on mahdollisuuksia täynnä. Ympärillä kuuluu pikkulintujen visertelyä ja taivaalla lentää ensimmäisiä kanadanhanhia.

Kun tulemme rantaan vastassa odottaa erikoinen näky: Töölönlahden pinnalle on kertynyt ohuen ohut kerros aivan peilityyntä jäätä. Vastarannan kauniit huvilat ja puut heijastuvat siihen lasinkirkkaasti. Jään reunoilla vesi on yhtä tyyntä, kuin öljyisiä lauttoja siellä täällä. Mutta vielä erikoisempaa on, että jään päällä ja vedessä lepää ja kävelee kymmeniä ja vielä kymmeniä lokkeja.

Seisomme siinä saman pienen ihmeen äärellä: kevään ensimmäinen hetki.

Ihmisiä on kertynyt rantaan katselemaan kaunista, erikoista maisemaa. Aika pysähtyy. Seisomme siinä saman pienen ihmeen äärellä: kevään ensimmäinen hetki. Kaikkien kasvoilla on haltioitunut ilme, ja jotenkin tuntuu, että olemme siinä yhdessä, turistit, koiranulkoiluttajat ja krapulaiset kaupungintallaajat vierekkäin. Ilmassa on toivoa ja kauneutta, ja kaikkien rinnassa pieni riemun siemen. Samalla kaikki on tyyntä, kaikki vain on. Ja sillä hetkellä ajattelen: tätä on rauha.

Iltapäivällä näen krookuksenvarsia, jotka pistävät esiin sieltä täältä talojen edustoilta, ja keltaisia, pieniä kukannuppuja tunnetun ravintolan edessä. Kaupunki kuhisee toisella tavalla, kuin kaikki olisivat heränneet ja liikkeellä taas lintujen tapaan. Vielä illalla sama rauhan ja kevään kuhinan erikoinen sekoitus tuntuu ilmassa, ja kirkastakin kirkkaammalta taivaalta loistaa kaunis kasvava kuu ja tähtiä. Kävelemme toista merenrantaa koiran kanssa ja lokkien kirkunat saattavat meitä kotimatkalla ja uniin asti.

Kevät on rauhan ja toivon aika. Se tulee jokaisen talven jälkeen, ennemmin tai myöhemmin, ja se etenee omassa tahdissaan. Sillä ei ole kiire.

Kevät on rauhan ja toivon aika. Se tulee jokaisen talven jälkeen, ennemmin tai myöhemmin, ja se etenee omassa tahdissaan. Sillä ei ole kiire. Yksi lintusaattue kerrallaan, yksi kevätkukka ja oksansilmu kerrallaan, yksi lämmin päivä hyisten ja viimaisten välissä kerrallaan se kulkee omaa tahtiaan, mutta kulkee kuitenkin, kaikessa rauhassa.

Iloista kevään rauhaa sinullekin!