Lue uudestaan: Varjoista ja lätäköistä

Illat alkavat ovat pimeän pimeitä, kaduille kertyy vesilammikoita ja niihin puista putoilevia lehtiä. Syksy näkyy ja tuntuu vähitellen yhä enemmän. On siis tullut aika tarkkailla varjoja ja lätäköitä taas! Kirjoitin alla olevan artikkelin alunperin helmikuussa. Lopputalviset kuvat ja ajatukset ovatkin ajankohdan mukaisia ja muistuttavat, että nyt kannattaa nauttia, kun puissa on vielä lehtiä, ulkona voi kävellä kevyissä vaatteissa ja ruohikko on pääosin vihreää.

Erityisen kaunista minusta on, kun tuulisella säällä puiden harvenevat latvat ja oksat tanssivat kauniina kuvioina katuvalojen tai auringon heijastaessa niitä maahan tai rakennusten seiniin. Lätäköistä käsin voi taas tarkkailla syksyn syvänsinistä taivasta, katuvalojen lempeitä heijastumia tai pinnalla seilaavia ruskankirjavia lehtiä. Mukavaa lukemista sekä varjojen ja lätäköiden tarkkailua syksyisinä päivinä!

Sataa lunta, lumi sulaa taas. Sataa lunta… Välillä aurinko paistaa, sulattaa lätäköitä kadunvarsille ja puiden alle, ja heittää varjoja lumeen ja talojen seinille. Lätäköistä puiden latvoja, taivasta, rakennuksia ja kaikkea muuta voi ihailla pinnan rajatusta peilistä. Seiniltä, lumesta ja kadulta päivän ja yön varjoja voi tutkia ja nähdä maailman eri tavalla kuin yleensä.

Oletko sinä joskus katsellut puiden kauniita varjokuvioita seinillä kirkkaana talvipäivänä, kun sellaisen asian kuin auringon luomien varjojen olemassaolon muistaa taas? Tai katsellut taivasta, lintuja ja puiden latvoja yllättävään paikkaan ilmestyneen lätäkön pinnasta käsin ja ihmetellyt, miten maailma näyttääkin erilaiselta, tilavammalta ja korkeammalta jotenkin, ja silti niin samalta ylösalaisin katsottuna? Minä olen! Alla esittelen muutamia viime kuukauden aikana huomioni herättäneitä lätäköitä ja varjoja, koska mikä olisikaan sen parempi tapa muistuttaa itseään kevään tulosta, kun on vielä matkaa lämpöön ja vihreän paluuseen?

Kevättalvisina päivinä ja iltoina maailmaa voi lukea kuin kirjaa lätäköistä ja seinien varjoista käsin, ja kokonaisia kävelyjä, päiviä tai miksei viikkojakin voi viettää niin, että ensi kädessä tarkkailee ympäristöä varjoheijastusten ja lätäkköpeilikuvien kautta.

Kevättalvisina päivinä ja iltoina maailmaa voi lukea kuin kirjaa lätäköistä ja seinien varjoista käsin, ja kokonaisia kävelyjä, päiviä tai miksei viikkojakin voi viettää niin, että ensi kädessä tarkkailee ympäristöä varjoheijastusten ja lätäkköpeilikuvien kautta. Silloin ankeasta loskasäästä ja kuravellipäivistäkin voi löytää iloa ja mielenkiintoisia, uusia näkökulmia. Suosittelen kokeilemaan!

Helmikuun varjot

Puutalo, jonka seinälle heijastuu aurinkoa ja kahden lehdettömän puun varjot.
Helmikuinen aurinko ja puunvarjot
Yökuva puusta ja sen lumihangessa näkyvästä varjosta pienellä etupihalla.
Puunlatvan hankikaruselli
Yökuva kerrostaloseinästä, jolle heijastuu puun varjo.
Sininen varjo, sininen ikkuna

Talviset lätäköt

Kuva aurinkoisesta kadusta, jossa lumisulalätäkköön heijastuu pala keltaista kerrostaloa.
Aurinko kadussa
Puistonäkymä, jossa puut ja harmaa taivas heijastuvat suuresta lätäköstä.
Taivas ja taivas
Lätäkkö, johon peilaantuu puiden latvoja ja harmaata taivasta.
Puiden puistopeili

Inspiroivaa varjo- ja lätäkköbongailua omiin kevättalven päiviisi!

Samankaltaiset artikkelit

  • Ilokuuri

    Ensimmäinen ilokirja-luonnoskirja on tullut täyteen! Selailen ihmetellen viime syksyn aikana maalaamiani luonnoksia, enkä voi uskoa, että toden teolla onnistuin silloin pitämään sellaista tahtia yllä. Nyt toukokuussa halusin palata takaisin maalaamisen pariin ja päätin siksi aloittaa kesän maalaussesongin ilokuurilla tarkoituksenani täyttää ilokirjan viimeisetkin sivut. Halusin samalla saada pitkän tauon jälkeen taas otteen maalaamisesta, jota on tänä…

  • Iloista ja inspiroivaa kesää!

    Mitä sinä aiot tehdä tänä kesänä? Itse aion mahdollisimman paljon nauttia luonnossa oleilusta, maalata ja piirtää, kirjoitella ajatuksia ja tarinoita, lukea hyviä kirjoja ja hassutella koiran kanssa. Aion myös aina välillä olla tekemättä yhtään mitään, pohtia elämää ja katsella lintuja, puita, taivasta ja maisemia. Antaa ajan kulkea, mielen hiljetä ja tehdä tilaa uudelle; ajatuksille, mielikuville,…

  • Inspiroivia haikukirjoja

    Haiku vie lähelle. Näin ajattelen, kun luen oikein koskettavia haikurunoja. Jokin haikun lyhyessä ja pelkistetyssä muodossa sekä välittömyydessä voi saada aikaan aivan erityisen läsnäolon kokemuksen runoa lukiessa. Kun kesäkuussa innostuin haasteen muodossa opettelemaan haikujen kirjoittamista, hain inspiraatiota kirjastosta lainaamistani haikukirjoista. Alla esittelen niistä muutaman! Tomas Tranströmer: Haikudikter Ruotsalainen runoilija Tomas Tranströmer otti haikurunouden omakseen sen…

  • Löytöjä kirjaston kierrätyshyllystä

    Tämän blogin alkuperäinen idea oli kirjoittaa kierrätyshyllyistä löytämistäni kirjoista. Oli kaunis kesäpäivä, istuin kesäpaikkamme terassilla, oli helle ja heinäkuu ja luonto vasta heräämässä aamuvarhaisella. Muut nukkuivat vielä ja sain syödä aamiaista yksin kirjan kanssa – oma pieni hetki, josta pidän aina kovasti. Paikallisen kirkonkylän kirjastossa oltiin tehty suursiivousta, ja olin haalinut mukaan viisi kirjaa siellä…

  • Kirjoita novelli

    ”Novelli on haastava laji”, kustannustoimittaja vastasi minulle kun kerran kokeilin onneani ja lähetin kokoelman tarinoita arvioitavaksi. Voihan se olla niinkin, mutta ei sen tarvitse olla. Ei ainakaan minusta. Koska mikä novelli on? Lyhyt tarina vain, hetken mielikuva, joskus pidempi sellainen tai useista koostuva. Kävely kaupungin, metsän tai maiseman läpi, jonka aikana havainnoi elämää. Ei muuta…

  • Lue uudestaan: Inspiraatioähky

    Tässä uusintana viime keväänä kirjoittamani artikkeli ilmiöstä nimeltä inspiraatioähky. Jos on helposti innostuvaa ihmistyyppiä, elämään voi nimittäin hiljalleen hiipiä liikaakin inspiroivia asioita. Ainakin minun on hyvä aina välillä muistuttaa itseäni siitä, että yksinkertainen on usein se paras juttu ja muutama asia kerrallaan on toimivin tapa edetä elämässä. Innostuksen kohteiden karsiminen kannattaa aina välillä, niin että…