Kaksi kaunista kirjaa

Kaksi kaunista kirjaa: Morgon och kväll ja The Way of the Rose

Joulukuussa ehdin lukea muutaman kirjan, joista kaksi paljastuivat erityisen kauniiksi kierrätyshyllyaarteiksi. Olin vuoden 2024 alussa kirjoittanut ideakarttani yhteyteen, että haluaisin lukea yhden norjalaisen nobelpalkinnon saaja Jon Fossen kirjoista sen vuoden aikana, ja löysin kuin löysinkin Morgon och kväll -teoksen erään kahvilan kierrätyshyllystä joulukuussa. Tuo sattui olemaan hänen kirjoistaan se, jonka olin ensiksi ajatellut lukevani ja se oli kaiken lisäksi loistavassa kunnossa. Samasta hyllystä löysin myös Clark Strandin ja Perdita Finnin teoksen The Way of the Rose, jonka valitsin yksinomaan kauniin kannen vuoksi, mutta joka sitten yllätti minut aikamoisesti sisällöllään. Lisää näistä alla!

Jon Fosse: Morgon och kväll

Morgon och kväll ( suom. Aamu ja ilta) och siitä erikoinen kirja, että siinä kuvataan ainoastaan päähenkilön syntymä ja sen jälkeen kuolema. Mutta miten kauniisti, miten koskettavasti ja miten riipaisevasti Jon Fosse sen tekeekään. Näissä kahdessa elämän hetkessä päästään kokemaan koko päähenkilö Johanneksen elämä, tai ainakin aavistukset ja kaiut siitä. Sen, mikä oli olemassa että hän voisi tulla maailmaan ja mikä olisi hänen elämänsä perusta, ja sen, mitä hän muistaa kun vanhuuspäivillään kirjassa on siirtymässä kuoleman puolelle.

Joskus kaipaa vauhtia, draamaa, menoa, mutta joskus, etenkin sydäntalven rauhassa, kaipaa hiljaista luettavaa, kirjaa, joka saa lukijan kuuntelemaan samalla tavalla kuin lapsena kuunteli koko olemuksellaan aikuisten lukiessa satuja.

Kirja hidastaa lukijansa. Joskus kaipaa vauhtia, draamaa, menoa, mutta joskus, etenkin sydäntalven rauhassa, kaipaa hiljaista luettavaa, kirjaa, joka saa lukijan kuuntelemaan samalla tavalla kuin lapsena kuunteli koko olemuksellaan aikuisten lukiessa satuja. Sellainen kirja Fossen Morgon och kväll on. Se kutsuu hiljentymään ja hidastamaan tahtia, juurikin kuuntelemaan. Se on hienoa. Ja silti luin sitä lyhyissä pätkissä lukukapinani hengessä raitiovaunuissa, hetken aikaa aamulla ennen töihin menoa tai illalla ennen kuin menin nukkumaan. Se oli ystävä kiireisten joulukuun viikkojen aikana ja saatteli minut lempeästi joululoman rauhaan.

Clark Strand ja Perdita Finn: The Way of the Rose

Yhdysvalloista kotoisin oleva pariskunta Clark Strand ja Perdita Finn ovat yhdessä kirjoittaneet kirjan siitä, miten Strandin näyissä kokema mystinen tyttö tai pyhä nainen sai heidät löytämään tiensä Neitsyt Marian ruusukkorukouksen äärelle ja miten se muutti heidän elämänsä vähitellen täysin vuosien saatossa. Sitä ennen he olivat ennemminkin etsineet uskoa, mystiikkaa ja vastauksia elämän kysymyksiin muualta, kuten zenbuddhismista ja pohtineet ilmastonmuutoksen vaikutuksia maailmaan ja heidän lastensa elämään, ja miten he voisivat asioihin vaikuttaa omalla, melko maallisella tahollaan. Jotenkin he ovat onnistuneet yhdistämään tämän kaiken tähän kauniiseen kirjaan – ja elämäänsä: rukouksen, ja etenkin ruusukko- eli Neitsyt Marian rukouksen ja yhteisöllisyyden tärkeyden kun pohditaan ratkaisuja maapallon ympäristötuhokysymyksiin.

…ja valetaan toivoa siitä, miten maapallon ongelmia voidaan yrittää parantaa avartamalla ajatteluamme uusien luovien ratkaisujen löytämiseksi.

Kirjassa käydään läpi heidän oma tarinansa ruusukkorukouksen parissa ja itse ruusukon, Neitsyt Marian ja äiti maa -myyttien historiaa, ja valetaan toivoa siitä, miten maapallon ongelmia voidaan yrittää parantaa avartamalla ajatteluamme uusien luovien ratkaisujen löytämiseksi. Eli paljon kaikenlaista ja mielenkiintoista yksissä kansissa! The Way of the Rose oli yllättävä ja kaunis sekä ulkomuodoltaan että sisällöltään. Kirja oli myös mieltä avaava ja inspiroiva kaikenlaisten eri suuntausten ja ideoiden yhdistämisessään. Kun itsekin olen löytänyt tieni kirkkoihin ja jumalanpalveluksiin joogan kautta, tämä kirja tuntui erityisen läheiseltä.

Ennen kaikkea kirja oli kuitenkin mielenkiintoinen muistutus siitä, kuinka monenlaisella eri taholla ja monenlaisissa eri piireissä ihmiset kokoontuvat pohtimaan mitä ilmastonmuutokselle voisi tehdä ja miten voisimme pitää parempaa huolta ympäristöstä ja planeetasta tulevia sukupolvia varten. Nykyhetken ja tulevaisuuden ongelmien ratkaisu löytyykin varmaan juuri siitä, että yhdistämme kaikenlaista tietoa ja ymmärrystä ja avarramme mieltämme näkemään toisenlaisia, erilaisia ja uudenlaisia ratkaisuja maailman tilanteeseen.

Oletko sinä joskus löytänyt erityisen kauniin kirjan? Kirjan, joka on kaunis sekä päältä että sisältä ja joka saa ajattelemaan erilaisella tai yllättävällä tavalla?

Samankaltaiset artikkelit

  • Kaksi ranskalaista kirjaa

    Kesällä päädyin lukemaan kaksi kierrätyshyllyaarretta, jotka kumpikin ovat ranskalaisen kirjailijan kirjoittamia. Valérie Perrinin teos Färskt vatten till blommorna (suom. Vettä kukille) imaisi nopeasti mukaansa monimutkaiseen ja monikerroksiseen tarinaansa ja luin sen pikavauhtia loppuun juhannuksen paikkeilla. Anna Gavaldan Je l’aimais -teosta (suom. Viiniä keittiössä) taas luin usean kuukauden ajan vähän kerrallaan. Ei siksi, etteikö tarina olisi…

  • Kaksi hyvää ystävää

    Välillä kierrätyshyllyistä löytyy itselle vanhoja tuttuja! Viime viikkojen aikana olenkin viettänyt aikaa kahden hyvän ystävän seurassa. Päivittäin olen lukenut muutaman runon tai päiväkirjaotteen Kerstin Söderholmin Dikter och prosa -teoksesta ja sen jälkeen lukenut itselleni ääneen ranskankielisestä Anne Morrow Lindberghin kirjasta Solitude face à la mer. Lisää näistä teoksista alla! Kerstin Söderholm: Dikter och prosa Kerstin…

  • Tarinoita toisesta ajasta

    Luin helmikuussa kaksi kierrätyshyllykirjaa, jotka veivät minut moninkertaisesti toiseen aikaan. Maeve Binchyn romaani Glassjön (suomeksi Lasijärvi, englanniksi The Glass Lake, alkuperäinen teos 1994) todellakin sijoittuu toiseen aikaan kuin omamme, eli 50- ja 60-lukujen Irlantiin ja Lontooseen, mutta samaan aikaan siinä oli lukiessani mukana samanlainen 90-luvun henki ja kieli, kuin monissa muissa lukemissani tuohon aikaan kirjoitetuissa…

  • Talvipäivän teemaistelu

    On aika maistella teetä taas! Viime kerrasta onkin kulunut pitkä aika. Juon teetä päivittäin, aamulla ja iltapäivällä, ja pyrin juomaan laadukasta teetä jos voin. Kaappini hienosta teevalikoimasta huolimatta pysähdyn kuitenkin vain harvoin tuoksuttelemaan ja maistelemaan juomaani teetä tarkemmin, ja monet makuvivahteet menevät arjen menoissa ohi. Silloin tällöin onkin hyvä pysähtyä vaikka rauhallisena lauantai-iltapäivänä hauduttamaan ja…

  • Kirjoja lukevat ihmiset

    Lauantai-iltana näin jotain, josta tulin loppumattoman iloiseksi. Hyppäsin jo valmiiksi melko täyteen raitiovaunuun usean muun matkustajan kanssa Pasilan aseman kohdalla. Sää oli surkea. Oli synkkääkin synkempää, satoi tihkua, ilma oli raskas ja kaikki märkää ja harmaata. Jalkoja pakotti, olin jostain syystä poikkeuksellisen unelias ja väsynyt, mutta en päässyt istumaan koska kaikki istumapaikat olivat jo varattuja,…

  • Hiljainen lukukapina

    Hiljattain päätin alkaa lukea enemmän kirjoja, ja päätin, että alan myös lukea enemmän julkisilla paikoilla. Aina välillä kirjat jäävät pois arjesta, kun on paljon muuta tekemistä. Silti aina lukiessa tunnen olevani kotona, kaltaisteni kanssa jotenkin. Tarinankertojien keskuudessa. Lukeminen rauhoittaa, antaa merkityksellisyyttä, avartaa mieltä, tuo uusia idoita, assosiaatioita ja ajatuksia. Lukeminen vie jonnekin aivan muualle ja…