Hiljainen lukukapina

Hiljattain päätin alkaa lukea enemmän kirjoja, ja päätin, että alan myös lukea enemmän julkisilla paikoilla. Aina välillä kirjat jäävät pois arjesta, kun on paljon muuta tekemistä. Silti aina lukiessa tunnen olevani kotona, kaltaisteni kanssa jotenkin. Tarinankertojien keskuudessa. Lukeminen rauhoittaa, antaa merkityksellisyyttä, avartaa mieltä, tuo uusia idoita, assosiaatioita ja ajatuksia. Lukeminen vie jonnekin aivan muualle ja tuo samalla syvälle itseen, ihmisenä olemiseen. Se on aivan mahtavaa, tärkeimpiä asioita elämässä. Halusin löytää kirjojen ilon taas, unohdetun ystävyyden.

Kun luen muiden kirjoittamia tarinoita, tunnen olevani ystävän kanssa. Aika rauhoittuu ja hidastuu, toisen luoma maailma muuttuu yhä enemmän todeksi.

Kun luen muiden kirjoittamia tarinoita, tunnen olevani ystävän kanssa. Aika rauhoittuu ja hidastuu, toisen luoma maailma muuttuu yhä enemmän todeksi. Vaikkapa raitiovaunussa istuessani, muiden iltapäiväväsyneiden kanssamatkustajien ympäröimänä, talvisen kaupunkimaiseman vilistäessä ohitse, olenkin melkein enemmän keksityssä, luodussa maailmassa sisällä, mielikuvitushenkilöiden ajatusmaailmassa, heidän elämissään, kokemuksissaan. Enkä ole yhtä yksin kuin muuten saattaisin olla.

Tapanani on lukea joka ilta ennen nukkumaan menoa, ainakin useimmiten, ainakin jos minulla on hyvä kirja meneillään. Luen myös vaikkapa viikonloppuisin, aamuisin, matkoilla, lomalla. Mutta ainakin arkisin kirjojen lukeminen jää kotitekemiseksi, ja nykyään kuljetan harvoin kirjaa mukanani repussa tai käsilaukussa. Ennen tämä ei olisi tullut kuulonkaan, aina piti olla edes pokkari ja muistiinpanokirja omia ajatuksiani varten mukana. Nyt kumpikin saattavat jäädä useinkin pois. Päätin, että tähän pitää tulla muutos. Päätin alkaa kapinoida omia, huonoksi muuttuneita tapojani vastaan. Päätin alkaa kulkea kirja mukanani taas ja lukea edes kotimatkalla töistä, ja mennä kahvilaan lukemaan ainakin kerran viikossa.

Avonainen kirja ja teekuppi pöydällä kahvilassa

Joten nyt kun muut istuvat raitiovaunussa niskat taipuneina, silmät puhelinten näytöissä kiinni, minä istun ainakin vähän ryhdikkäämmin ja luen painettua kirjaa ja nostan aina välillä katseeni hyvän lauseen jälkeen ja katson maisemaa, annan syvällisten sanojen painua mieleen. Kahvilassa muiden keskustellessa ystävien ja tuttujen kanssa, toisten taas tuijottaessa läppäreiden näyttöihin, minä istun siellä hyvä ystäväni kirja seuralaisena – paitsi jos olen ihka elävän ystävän kanssa siellä tietenkin!

En tiedä jääkö tämä tavaksi, mutta ainakin se on virkistävää. Raitiovaunumatkat sujuvat mukavammin ja merkityksellisemmin, saan hyvän syyn mennä kahvilaan juomaan jotain hyvää ja lämmintä pimeinä talvi-iltoina ja ehkä näytän jollekin hyvää esimerkkiä. Ainakin saan vihdoin luettua edes muutaman niistä kirjoista, jotka ovat odottaneet vuoroaan jo kauan. Ehkä sinäkin haluat liittyä mukaan talviseen lukukapinaan?

Samankaltaiset artikkelit

  • Kesä teepannussa

    Kaipaatko kesää? Niin minäkin! Helmikuu on jo puolessavälissä, valo lisääntyy, talvi ei tahdo tulla tänä vuonna ollenkaan. Kevät lähenee pikkuhiljaa, ja sen jälkeen, vielä kaukana siintävä, uusi kesä. Onkin hyvä hetki muistella kesän aistimaailmaa yrttiteemaistelulla. Olen kerännyt, kuivannut ja sekoittanut alla esittelemäni yrttiteesekoitukset itse. En ole koskaan tainnut oikein kunnolla maistella omia yritteteeskoituksiani. Yleensä poimin…

  • Kadonnutta iloa etsimässä

    Joskus ilo katoaa elämästä, tai se löytää tiensä arkeen vain silloin tällöin, lyhyinä hetkinä, jotka katoavat nopeasti taas. Miten löytää kadotettu ilo, miten saada sitä takaisin elämään, edes vähän lisää, jos se on ollut pidempään kateissa? Näitä asioita olen miettinyt viime aikoina, ja kun viikonloppuna olin hautajaisissa, kuulin siellä kaksi mieleen jäänyttä asiaa. Kun muistotilaisuudessa…

  • Tarinoita toisesta ajasta

    Luin helmikuussa kaksi kierrätyshyllykirjaa, jotka veivät minut moninkertaisesti toiseen aikaan. Maeve Binchyn romaani Glassjön (suomeksi Lasijärvi, englanniksi The Glass Lake, alkuperäinen teos 1994) todellakin sijoittuu toiseen aikaan kuin omamme, eli 50- ja 60-lukujen Irlantiin ja Lontooseen, mutta samaan aikaan siinä oli lukiessani mukana samanlainen 90-luvun henki ja kieli, kuin monissa muissa lukemissani tuohon aikaan kirjoitetuissa…

  • Ajatuksia ilokirjasta

    Päätin antaa itselleni haasteeksi tehdä joka päivä yhden kuvan ilokirjaan lokakuun ajan. Saa nähdä, miten siinä onnistun, en nimittäin aina ole kovin hyvä pitämään pitkäjänteisesti kiinni tällaisista itse annetuisesta tehtävistä, joita kukaan ei ole minulta pyytänyt. Tähän asti olen kuitenkin onnistunut tekemään kuvan joka päivä. Niitä on myös kertynyt muutama ylimääräinen, sillä otin varaslähdön jo…

  • Inspiroivia haikukirjoja

    Haiku vie lähelle. Näin ajattelen, kun luen oikein koskettavia haikurunoja. Jokin haikun lyhyessä ja pelkistetyssä muodossa sekä välittömyydessä voi saada aikaan aivan erityisen läsnäolon kokemuksen runoa lukiessa. Kun kesäkuussa innostuin haasteen muodossa opettelemaan haikujen kirjoittamista, hain inspiraatiota kirjastosta lainaamistani haikukirjoista. Alla esittelen niistä muutaman! Tomas Tranströmer: Haikudikter Ruotsalainen runoilija Tomas Tranströmer otti haikurunouden omakseen sen…

  • Novellikoulu: Rakenne, rytmi ja tasapaino

    Novellia kirjoittaessa on hyvä muistaa kolme tarinaa jäsentävää asiaa, nimittäin rakenne, rytmi ja tasapaino. Tässä muutamia omia havaintojani ja vinkkejä näistä! Muut Novellikoulu -aiheiset artikkelit löydät täältä. Muista rakenne: Alku, käännekohta, loppu Alku Tarinaa kuin tarinaa kirjoittaessa kannattaa ajatella sen jakautumista tärkeisiin merkkikohtiin, joiden mukaan suunnistaa. Alku on tietysti tärkeä, koska se laittaa koko tarinan…