Alla on uudelleenjulkaisuna syksyllä kirjoittamani artikkeli ajatuksistani blogin ideasta ja teemoista. Inspiroiduin itse oikein kunnolla ja alkoi tehdä mieli maalata taas. Ehkä ensi viikonloppuna? Mukavaa lukemista! Puhuin puhelimessa ystävän kanssa muutama päivä sitten. Kerroin, että olen aloittanut blogin pitämisen ja että aloin epäröidä kuvieni jakamista täällä jo ennen kuin oikeastaan olen päässyt alkuun. Enhän ole…
Viime vuosi on ollut täynnä muuttoja ja muutoksia. Olen muuttanut yhdestä kodista toiseen, asunut välissä toisten kodeissa ja myös työpaikkani muutti vuodenvaihteessa uuteen osoitteeseen. Muutoissa karsiutuu asioita, se taitaa olla kaikille muuttajille tuttu asia, ja vanhalle kodille on jätettävät jäähyväiset. Uudessa kodissa taas vie aikansa tottua ja löytää omat rutiininsa ja tapansa olla, uusia asioita…
Hiljattain päätin alkaa lukea enemmän kirjoja, ja päätin, että alan myös lukea enemmän julkisilla paikoilla. Aina välillä kirjat jäävät pois arjesta, kun on paljon muuta tekemistä. Silti aina lukiessa tunnen olevani kotona, kaltaisteni kanssa jotenkin. Tarinankertojien keskuudessa. Lukeminen rauhoittaa, antaa merkityksellisyyttä, avartaa mieltä, tuo uusia idoita, assosiaatioita ja ajatuksia. Lukeminen vie jonnekin aivan muualle ja…
Kesällä minulla oli häpeävaihe meneillään. Jossain vaiheessa heinäkuuta huomasin, että melkein kaikki, mitä tein ja ajattelin, sai jälkimausteekseen häpeän tunteen. Tätä jatkui viikkoja. Ei joka päivä, mutta usein. Häpeä toistui aaltoina, usea tunti tai päivä kerrallaan, sitten se hellitti taas vähäksi aikaa. Maalasin kuvaa, ja kun katsoin sitä, ajattelin että mitä järkeä tehdä tällaista kun…
Tänä syksynä on ollut kiire. Olen aloittanut uudessa työssä ja etsinyt asuntoa. Syksy on liukunut ohitse melkein huomaamatta, enkä ole ehtinyt tarkkailla ja havainnoida vuodenajan muutoksia yhtä paljon kuin yleensä. Päätinkin ottaa aistihavaintoihin loppukiriä nyt kun ruskaa on vielä hetki jäljellä, ja muutaman päivän ajan tunnustella maailmaa erityisen tarkkaavaisesti. Näin ehdin vielä saada mieleeni muistijäljen…
Viime kesänä aloin käydä kirkossa. Oli aurinkoinen ja melko kuuma aamupäivä heinäkuun lopussa, kun kävelin lähikirkon ohi, ja ensimmäistä kertaa näin sen ovet auki. Olen aina ihaillut rakennuksen kauneutta, ja miettinyt, miltä se näyttää sisältä. Minulla ei ollut kiire, joten päätin käydä kurkkaamassa. Pappi seisoi ovella ja toivotti minut tervetulleeksi. Hänen vieressään seisoi mies rennossa…
Puhuin puhelimessa ystävän kanssa muutama päivä sitten. Kerroin, että olen aloittanut blogin pitämisen ja että aloin epäröidä kuvieni jakamista täällä jo ennen kuin oikeastaan olen päässyt alkuun. Enhän ole kovinkaan harjaantunut kuvantekijä ja usein maalaan ja piirrän melko levottomasti, sotkuisesti ja huolimattomia kuvia. Kehtaako sellaista näyttää? Siitähän nimikin tulee, ”Luonnoksia elämästä” Ystävällä oli tähän hyvä…