Kolme elämäkertaa Hilma af Klintistä

Tammikuussa innostuin perehtymään kuvataiteilija Hilma af Klintin elämään ja päädyin lukemaan kolme hänen elämäntarinaansa ja taiteeseensa keskittyvää kirjaa. Yksi niistä on af Klintin elämään eläytyvä ja tämän persoonaa, aikaa ja taidettaan tutkiva teos, toinen on kuvitettu lastenkirja ja kolmas eräänlainen reportaasikirja, joka tarkastelee taiteilijan elämää ja perintöä tähän liittyvien ihmisten, ilmiöiden ja osoitteiden kautta Suomi-näkökulmaa unohtamatta. Alla kerron lisää näistä kirjoista!

Julia Voss: Hilma af Klint – Mänskligheten kommer att förundras

Vuonna 2008 saksalainen taidehistorijoitsija Julia Voss näki Hilma af Klintin maalauksia Tukholmassa. Hän vaikuttui niistä niin, että tutustui myös af Klintin arkistoon ja päätti sen johdosta opiskella ruotsin kielen ja alkaa tutkia taiteilijan elämää syvemmin. Näin lukee Vossin tutkimustyön lopputuloksen, vuonna 2021 ilmestyneen Hilma af Klint – Mänskligheten kommer att förundras -teoksen, takakannessa. Itse luin tämän vaikuttavan elämäkerran ruotsiksi, sen lisäksi teoksen voi lukea alkuperäiskielellä saksaksi sekä englanniksi.

Voss on tehnyt uskomattoman työn paneutumalla Hilma af Klintin elämään, sillä tämä jätti jälkeensä runsaasti taideteoksia sekä kirjallista aineistoa pääosin spiritistisestä viestinnästä, mitä taiteilija koki yksin ja ystäviensä kanssa käyvän henkimaailman kanssa. Tästä af Klintin ja henkimaailman välisestä vuoropuhelusta syntyivät hänen abstraktit, 1980-luvulle asti piilossa pysyneet yli 180 maalausta, joista hän on tullut omassa ajassamme tunnetuksi. Sen sijaan Hilma af Klint ei jättänyt jälkeensä kovinkaan paljon henkilökohtaista tietoa itsestään, kuten kirjeitä, päiväkirjoja tai muuta dokumentointia taiteen ja henkimaailman viestien ohella. Taideteokset olivat hänestä se tärkeä asia, ei niinkään hän itse.

Koska elämäkerta tutkii henkilön elämää, on Julia Voss yrittänyt kuitenkin sukeltaa Hilma af Klintin elämän eri vaiheisiin, osa-alueisiin ja taustoihin. Tämä on tutkijasta tärkeää, jotta tätä merkittävää taidetta voi ymmärtää. Teos onkin nimenomaan eläytyvä elämäkerta. Julia Voss todella paneutuu sekä Hilma af Klintin elämään että persoonallisuuteen, ja miettii esimerkiksi usein, mitä taiteilija milloinkin on voinut ajatella, päätellä, nähdä ja lukea, minkälainen tunnelma paikoissa, joissa hän on käynyt on ollut sekä miten tämän elämän tärkeät kohtaamiset ovat voineet edetä.

Hienoa teoksessa on minusta myös se, miten Voss eläytymisen ja mielikuvituksen avulla vie lukijan lähelle historian eri ajankohtia sekä Hilma af Klintin elämälle tärkeitä paikkoja ja ihmisiä. Vaikka kirja on paksu ja tietoa on paljon, aika ei käynyt pitkäveteiseksi vaan lukiessa viihtyi ja tuntui kuin viettäisi aikaa hyvän ystävän seurassa.

Ylva Hillström & Karin Eklund: Hilma af Klint – Kartor över osynligheten

Aina välillä on ihana lukea ja ihastella kauniisti kuvitettuja lastenkirjoja. Myös Hilma af Klintistä on ehditty tehdä lastenkirja, Hilma af Klint – Kartor över osynligheten vuodelta 2020 (löytyy myös englanniksi nimellä Hilma af Klint – Mapping the Invisible), jonka on kirjoittanut Ylva Hillström ja jossa on sekä Hilma af Klintin maalauksia että Karin Eklundin kuvituksia. Teoksessa taustoitetaan monipuolisesti Hilma af Klintin elämää ja valintoja kuvaamalla tämän perhetaustaa sekä 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun aikaa keksintöineen, suuntauksineen, ja yhteiskunnallisine mahdollisuuksineen ja rajoituksineen. Myös taiteilijan oma työ ja ajattelumaailma, naistaiteilijanäkökulma sekä spiritistinen kiinnostus nostetaan esiin.

Elämänkerrallinen lastenkirja on kiinnostava näkökulma Hilma af Klintin elämään. Kahden tuhdimman teoksen välissä tätä kevyttä, raikasta ja värikylläistä kirjaa oli hauska selailla ja päästä taas kerran ihmettelemään ammattikuvittajien taitoa tehdä tarinoita mielikuvituksellisesti näkyväksi kuvan ja tekstin yhteistyön välityksellä.

Pirkko Kotirinta: Hilma af Klintin arvoitus

Pirkko Kotirinnan teos Hilma af Klintin arvoitus vuodelta 2021 luokitellaan kirjastossa elämäkerraksi. Sitä se kyllä onkin, mutta ennen kaikkea teosta lukee reportaasina, jossa seurataan toimittaja-kirjailijan tutkimusmatkoja Hilma af Klintin jalanjäljissä. Kirjassa hypitään ajasta, osoitteesta, maasta ja johtolangasta toiseen, Hilma af Klintin omasta elämästä ja taiteesta Kotirinnan elämään ja taas takaisin. Tämä henkilöihin, osoitteisiin ja yhdistäviin tekijöihin keskittyminen on kiinnostava, tosin välillä aavistuksen poukkoileva ja asioita toistava tapa lähestyä taiteilijan elämän kuvaamista.

Tällä tavalla Kotirinta kuitenkin saa nostettua mielenkiintoisella tavalla esiin Suomen ja suomalaisten toimijoiden yhteyksiä ja merkityksiä Hilma af Klintin taiteelle ja taiteen näkyvyydelle. Toimittaja-kirjailijan seuraamista yhdestä suomalaisjohtolangasta toiseen onkin viihdyttävää seurata. Yksi esimerkki tästä on se, että Suomenlinnassa vuonna 1988 pidetty näyttely on oletettu olleen ensimmäinen, jossa on ollut esillä yksinomaan Hilma af Klintin töitä ja josta taiteilijan maailmanvalloitus monella tapaa voidaan ajatella saaneen alkunsa. Tästä näyttelystä on myös alkanut Kotirinnan lisäksi monen muun siellä käyneen kulttuurivaikuttajan innostus ja perehtyminen Hilma af Klintin taiteeseen.

On kiinnostavaa seurata, miten Kotirinta matkustaa Hilma af Klintille ja tämän elämäntyölleen tärkeisiin osoitteisiin, on perillä taideteosten kiertämisestä maailmalla ja pohtii nykyajan taidemaailmaa ja käytänteitä. On myös hauska lukea teoksen kirjoittamisen eri vaiheista ja konkretiasta, kuten oivalluksista kotona työpöydän ääressä, matkanteosta eri paikkoihin sekä vaikkapa kahvitteluhetkistä museoissa ja eri Hilma af Klintiin liittyvien ihmisten kanssa keskustellen. Mietinkin, että teosta voisi ajatella fanittavana ja elävänä elämäkertareportaasina, jonka innostuva ote ja tahto yrittää kääntää mahdollisimman monta taiteilijan arvoitukseen liittyvää kiveä nykäisee nopeasti lukijankin mukaan tälle tutkimusmatkalle.

Valokuva kolmesta Hilma af Klintistä kertovasta kirjasta.
Kolme näkökulmaa taiteilijan elämäntarinaan

Ajatuksia Hilma af Klintin elämästä

Mielenkiintoisinta minusta on ollut lukea siitä, miten vahva usko af Klintillä on ollut henkiseen taiteeseensa, sen tärkeyteen ja merkityksellisyyteen, mutta myös kuinka moni hänen ympärillään uskoi hänen työhönsä. Vaikka hänen henkinen taiteensa ei saanut hänen elämänsä aikana melkein mitään näkyvyyttä, hän ja monet hänen läheisensä sekä ihailijat eivät lannistuneet vaan tukivat taiteilijaa ja yrittivät eri vaiheissa miettiä teoksille esittely- ja sijoituspaikkaa. Lopulta af Klint kuitenkin päätyi ajattelemaan, että aika ei ollut kypsä hänen taiteensa välittämille viesteille. Aina hän ei itsekään tiennyt, mitä henget hänen kauttaan viestivät ja ilmisivat hänen taiteessaan. Silti hän uskoi siihen, ja luotti sen tulevaisuuteen.

Tällä vahvalla uskolla omaan tekemiseensä välineenä jonkin suuremman asian ilmenemiselle maailmassa, samoin kuin pitkäjänteisyydessä, kärsivällisyydessä ja ystävien ja verkoston tuessa on minusta jotain, mistä ammentaa tähän omaan aikaamme. Kutsumus, ystävyyden merkitys ja asioiden tekeminen ilman, että niistä tarvitsee heti tehdä suurta numeroa – tämä yhtälö on mielenkiintoinen vastapaino tälle ajalle, joka tuntuu vaativan yhä enemmän nopeaa reagointia sekä itsensä esille nostamista, vaikka se monille meistä ei ole ollenkaan luontevaa, ja joka vaikuttaa aiheuttavan yhä lisääntyvää eriytymistä, eristäytymistä, huolta ja yksinäisyyttä.

Myös Hilma af Klintin elinaikana maailma mullistui tieteen edistysaskeleiden ja keksintöjen myötä, ja hän eli kahden maailmansodan aikana. Hän kuitenkin maalasi ehkä vieläkin mullistavampaa tulevaisuutta varten ja valitsi sivussaseisojan vapauden. Hän eli vaatimattomasti ja uskoi ystäviensä tukemana teoksiinsa, joiden kautta hän yritti erilaisella tavalla ymmärtää maailmaa, vaikka ympäröivä yhteiskunta ei vielä ollut valmis ottamaan vastaan ja arvostamaan niitä.

Samankaltaiset artikkelit

  • Kaksi hyvää ystävää

    Välillä kierrätyshyllyistä löytyy itselle vanhoja tuttuja! Viime viikkojen aikana olenkin viettänyt aikaa kahden hyvän ystävän seurassa. Päivittäin olen lukenut muutaman runon tai päiväkirjaotteen Kerstin Söderholmin Dikter och prosa -teoksesta ja sen jälkeen lukenut itselleni ääneen ranskankielisestä Anne Morrow Lindberghin kirjasta Solitude face à la mer. Lisää näistä teoksista alla! Kerstin Söderholm: Dikter och prosa Kerstin…

  • Luonnoksia elämästä

    Puhuin puhelimessa ystävän kanssa muutama päivä sitten. Kerroin, että olen aloittanut blogin pitämisen ja että aloin epäröidä kuvieni jakamista täällä jo ennen kuin oikeastaan olen päässyt alkuun. Enhän ole kovinkaan harjaantunut kuvantekijä ja usein maalaan ja piirrän melko levottomasti, sotkuisesti ja huolimattomia kuvia. Kehtaako sellaista näyttää? Siitähän nimikin tulee, ”Luonnoksia elämästä” Ystävällä oli tähän hyvä…

  • Lue uudestaan: Luonnoksia elämästä

    Alla on uudelleenjulkaisuna syksyllä kirjoittamani artikkeli ajatuksistani blogin ideasta ja teemoista. Inspiroiduin itse oikein kunnolla ja alkoi tehdä mieli maalata taas. Ehkä ensi viikonloppuna? Mukavaa lukemista! Puhuin puhelimessa ystävän kanssa muutama päivä sitten. Kerroin, että olen aloittanut blogin pitämisen ja että aloin epäröidä kuvieni jakamista täällä jo ennen kuin oikeastaan olen päässyt alkuun. Enhän ole…

  • Hiljainen lukukapina

    Hiljattain päätin alkaa lukea enemmän kirjoja, ja päätin, että alan myös lukea enemmän julkisilla paikoilla. Aina välillä kirjat jäävät pois arjesta, kun on paljon muuta tekemistä. Silti aina lukiessa tunnen olevani kotona, kaltaisteni kanssa jotenkin. Tarinankertojien keskuudessa. Lukeminen rauhoittaa, antaa merkityksellisyyttä, avartaa mieltä, tuo uusia idoita, assosiaatioita ja ajatuksia. Lukeminen vie jonnekin aivan muualle ja…

  • Lue uudestaan: Varjoista ja lätäköistä

    Illat alkavat ovat pimeän pimeitä, kaduille kertyy vesilammikoita ja niihin puista putoilevia lehtiä. Syksy näkyy ja tuntuu vähitellen yhä enemmän. On siis tullut aika tarkkailla varjoja ja lätäköitä taas! Kirjoitin alla olevan artikkelin alunperin helmikuussa. Lopputalviset kuvat ja ajatukset ovatkin ajankohdan mukaisia ja muistuttavat, että nyt kannattaa nauttia, kun puissa on vielä lehtiä, ulkona voi…

  • Kestävyysharjoituksia luovuudessa

    Idea tähän blogiin syntyi melkein kaksi vuotta sitten. Kirjoitan tätä kesäpaikassamme Keski-Suomessa, samassa paikassa missä silloisen kesäloman aikana keksin, että olisipa kiva olla oma blogi. Halusin kirjoittaa ajatuksia esimerkiksi lukemistani kirjoista, jakaa luovuusideoita ja muita itseäni kiinnostavia asioita. Artikkeleita on kertynyt lähemmäs 80 ja ensimmäisen puolentoista vuoden ajan pidin yllä jokaviikkoista julkaisutahtia. Nyt juhannuksena luin…