Uusia tuttavuuksia vanhoilta tutuilta

Syksyn aikana lukemistani kirjoista erityisesti kaksi on jäänyt mieleen: Agatha Christien Kaikki päättyy kuolemaan ja Annika Thorin Om inte nu så när. Näitä teoksia yhdistää se, että kirjailijat ovat minulle hyvinkin tuttuja, mutta tarinat ovat melko erilaiset verrattuna heiltä aikaisemmin lukemiini. Lisää näistä kirjoista ja ajatuksistani niistä alla!

Annika Thor: Om inte nu så när

Annika Thor on minulle tuttu lasten- ja nuortenkirjoistaan, joita itsekin luin lapsena. Erityisesti mieleen on jäänyt neljän kirjan sarja Wienistä kotoisin olevista juutalaisista siskoksista Steffistä ja Nellistä, jotka tulevat toisen maailmansodan aikana turvapaikanhakijoina Ruotsiin asumaan sijaisperheeseen Tukholman saaristoon. Kirjoissa seurataan heidän kasvutarinaansa ja elämäänsä heille vieraassa maassa ja kulttuurissa sotavuosien aikana. Annika Thorin tuttu nimi Om inte nu så när -teoksen kannessa pistikin heti silmään erään kaupungin kierrätyshyllyn ohi kävellessäni, ja kirja oli tietenkin otettava mukaan kotiin luettavaksi.

Myös Om inte nu så när käsittelee toista maailmansotaa ja sen eri vaiheita Ruotsissa. On selvää, että Thor on tehnyt paljon taustatutkimusta kirjaa varten, sillä se on monella tapaa kuin historiaraportti, jossa eri henkilöhahmoja seuraten ja tapahtumia sekä ajankohtia kerraten saadaan tietää laajaltikin, mitä kaikkea etenkin ratkaisevaa eri puolilla maata on tapahtunut sotaa edeltävinä vuosina ja sen aikana. Teoksen alussa keskiössä on maahanmuuttovirasto, jossa eri työntekijöiden sekä oleskelulupaa anovien turvapaikanhakijoiden ja muiden maahanmuuttajien tiet risteävät. Näitä henkilöhahmoja seurataan sotaa kohti mennessä ja sotavuosien aikana, ja näiden erilaisten fiktiivisten kohtaloiden kautta Thor saa luotua elävän kuvan sotavuosista ja sen ajan Ruotsista. Etenkin juutalaisuus ja asenteet juutalaisia sekä sen ajan toisinajattelijoita kohtaan nousevat esiin tarinassa.

Annika Thor on loistava tarinankertoja ja saa myös tässä teoksessa historian elämään kirjan sivuilla yhtä lailla erilaisten henkilöhahmojen, sen aikaisen ruotsalaisen yhteiskunnan ja ympäristön kuvauksin. Laajasta henkilögalleriasta huolimatta jokaisen hahmon kohtalo jäi elävästi mieleen, ja myös kertojaääni, eräänlainen historiaa tutkiva henkilöhahmo, jonka henkilöllisyys paljastuu kiinnostavalla tavalla kirjan lopussa, herättää uteliaisuutta ja saa tarinaan eloa ja toden tuntua.

Itselläni kesti jonkin aikaa päästä teoksen maailmaan sisään, mutta se johtui ennen kaikkea siitä, että luin tarinaa aluksi lyhyissä pätkissä kiireisten viikkojen aikana. Jossain vaiheessa kirja imaisi mukaansa, ja luin sen lopulta melko nopeastikin loppuun. Oli itse asiassa melko surullista, kun tarina vihdoin päättyi, sillä se oli toden teolla vienyt mukanaan ja saamaan henkilöhahmot tulemaan lähelle ja eläviksi. Päätin, että jossain vaiheessa piakkoin pitää kyllä etsiä toinenkin Annika Thorin kirja luettavaksi, niin hieno ja mielenkiintoinen tämä teos minun mielestäni oli.

Agatha Christie: Kaikki päättyy kuolemaan

Aion myöntää heti alkuun, että olen itse asiassa lukenut hyvin vähän Agatha Christietä. Hercule Poirot ja Miss Marple ovat minulle tuttuja oikeastaan vain muutamasta lukemastani kirjasta, mutta sen sijaan olen kyllä katsonut varmaankin lähes kaikki sarjat ja filmatisoinnit näistä tarinoista, useat moneenkin kertaan. Toisin sanoen Christien salapoliisitarinat ovat tuttuakin tutumpia, ainakin televisiosta. Siksi kiinnostuin heti, kun eräästä kierrätyshyllystä löytyi hyväkuntoinen Christien pokkari, jonka tarinaa en tuntenut entuudestaan ja joka osoittautuikin melko erilaiseksi murhatarinaksi kuin hänen minulle entuudestaan tutut teoksensa.

Kaikki päättyy kuolemaan sijoittuu muinaiseen Egyptiin Thebaan noin vuonna 2000 ennen ajanlaskun alkua. Päähenkilö Renisenb on palannut kotiin lapsensa kanssa hänen aviomiehensä kuoltua. Hän on vielä nuori päälle kaksikymmentävuotias, ja saa lohtua siitä, että näennäisesti kaikki on lapsuudenkodissa kuten ennenkin. Kodissa asuvat hänen isänsä ka-pappi Imhotep, hänen kolme veljeään Jahmose, Sobek ja Ipy sekä kahden ensimmäisen vaimot ja lapset, sekä isoäiti Esa ja edesmenneen äidin seuralainen Henet. Lisäksi perhettä palvelee lähellä varttunut perheenystävä kirjuri Hori.

Kaikki ei kuitenkaan ole aivan niin kuin ennen, sillä aikuisiksi kasvaneet veljet kilpailevat isän suosiosta minkä lisäksi perheenjäsenten välillä ilmenee muutenkin erilaisia jännitteitä. Jännitteet, pettymykset ja tukahdetut odotukset nousevat yhä voimakkaammin päivänvaloon isän tuodessa kotiin työmatkallaan tapaamansa jalkavaimon Nofretin ja uuden, nuoremman kirjurin Kamenin. Nofret on nuori ja kaunis, mutta myös häikäilemätön ja manipuloiva, ja saa perheenjäsenet toimimaan itseään ja toisiaan vastaan yhä ilkeämmin, mikä johtaa isän tyytymättömyyteen ja uhkauksiin jättää perheenjäsenet perinnöttömiksi. Ei menekään kauaa, ennen kuin tapahtuu ensimmäinen kuolema, ja sen jälkeen toinen ja sitten vielä lisää.

Pelko ja epäily valtaavat talon ja perheen kun kuolemista vuoroin epäillään eri perheenjäseniä ja henkien kostoa. Samalla on alkamassa rakkaustarina, tai ehkä oikeammin kaksi, ja loppua kohden Renisenb on tärkeän valinnan äärellä. Salapoliisitarinan edetessä samalla kuvataan muinaisen Egyptin tapoja muun muassa hautajaisiin ja muihin rituaaleihin, talouteen, ruokailuihin, palvelusväkeen, kirjeiden kirjoittamiseen ja matkailuun liittyen.

Kaiken kaikkiaan tarina on sekä kiehtova, salaperäinen että ihanan kevyen viihdyttävä tuttuun Agatha Christien murhatarinatyyliin. On myös selvää, että Christiekin on tehnyt taustatutkimusta teostaan varten, ja hän kiittääkin kirjan alussa tuttua professoriystävää, jolta hän on saanut sekä idean tarinaan että materiaalia kirjotustyötä varten.

Myös Kaikki päättyy kuolemaan -teoksen luettuani ajattelin, että voisin jossain vaiheessa yrittää lukea toisenkin Agatha Christien kirjan. Tarina oli mukaansatempaava, erilainen, erikoinen mutta samalla tuttu ja turvallinen, kuin hyvä ystävä, jonka kanssa käy kiinnostavaa keskustelua uudesta aiheesta tai hieman uudenlaisella tavalla. Kirja piti minulle seuraa ja kulki tiiviisti mukana viikon ajan repussa minne tahansa meninkin. Lisää tällaista!