Inspiroivia haikukirjoja
Haiku vie lähelle. Näin ajattelen, kun luen oikein koskettavia haikurunoja. Jokin haikun lyhyessä ja pelkistetyssä muodossa sekä välittömyydessä voi saada aikaan aivan erityisen läsnäolon kokemuksen runoa lukiessa. Kun kesäkuussa innostuin haasteen muodossa opettelemaan haikujen kirjoittamista, hain inspiraatiota kirjastosta lainaamistani haikukirjoista. Alla esittelen niistä muutaman!
Tomas Tranströmer: Haikudikter
Ruotsalainen runoilija Tomas Tranströmer otti haikurunouden omakseen sen jälkeen, kun hän vuonna 1990 sai aivoinfarktin, jonka seurauksena hänen oli vaikea tuottaa puhetta ja kirjoittaa pidempiä runoja. Haikudikter -teokseen on koottu Tranströmerin kirjoittamia haikurunoja hänen eri runokokoelmistaan, sekä muutama aikaisemmin julkaisematon haiku. Suurin osa haikuista on 90- ja 00-luvuilta, mutta alussa on myös vuonna 1959 kirjoitettuja haikuja. Haikut on käännetty englanniksi ja kiinaksi niin, että jokaisella aukemalla on alkuperäinen ruotsinkielinen runo sekä tulkinta kummallakin näistä kielistä.
Aloitin Tranströmerin haikuista, koska hänen runoutensa on minulle ennestään tuttua. Haikut hänen teoksessaan ovatkin mielenkiintoisella tavalla jonkinlainen silta perinteisempien japanilaisen haikujen ja nykyaikaisen kaikki käy -haikurunouden välillä. Tranströmerin haikut ovat hetken havaintoja, kohtauksia, huomion kiinnittämisiä mielenkiintoisiin asioihin, ilmiöihin, näkymiin ja tuokioihin. Ne ovat kuin valokuvia tai lyhyitä filmipätkiä lyhyistä, havaitsemisen kautta merkityksellisiksi muodostuvista hetkistä, jotka haikun muodossa nousevat tavanomaisuuden yläpuolelle. Kaikkein eniten mieleeni on jäänyt Tranströmerin haiku, jossa kärpäset ompelevat häikäisevässä auringossa seisovan poron varjoa maahan kiinni ja toinen, jossa parvekkeella seisoja sulkeutuu auringonsäteiden luomaan häkkiin kuin sateenkaari. Suosittelen tutustumaan näihin Tomas Tranströmerin haikuihin ja hänen runouteensa muutenkin!
Sanna Pelliccioni: Haikuja räjähtäville sydämille
Sanna Pelliccionin haikut toivat minut ennen kaikkea tähän päivään. Haikuja Räjähtäville sydämille vuodelta 2020 on markkinoitu nuorisokirjana, ja kirjastossakin se löytyy nuortenkirjallisuuden alta, mutta omasta mielestäni haikut ovat ihania, koskettavia, riipaisevia ihan näin aikuislukijanakin. Sanoisin, että monet alkupuolen haikut teoksessa kyllä tuovat mieleen enemmän nuoremman ihmisen ajatusmaailmaa, mutta mitä pidemmälle kirja etenee, sitä syvällisemmiksi, luontoläheisemmiksi ja laajempaakin lukijakuntaa koskettavammiksi haikut tulevat. Itse pidin eritoten monista haikuista, joiden teemana olivat unet, puut tai erilaiset vesielementit.
Sanna Pelliccionin haikuja lukiessa sain aivan uudenlaisia ajatuksia siitä, mistä ja miten voisin omia haastehaikujani kirjoittaa. Arkiset huolenaiheet, ilot ja surut ilmaistaan niissä rinnakkain maailmaa syleilevien ja pohtivien ajatusten kanssa. Pelliccioni on myös kuvittaja, joten koko teos kannen ulkoasusta jokaisella sivulla esiintyviin kuvituksiin on hänen käsialaansa. Tämä tuo kirjaan minusta samaan aikaan lisää sekä keveyttä että syvyyttä kuvituksen graafisuudesta johtuen. Pidin näistä kauniista ja raikkaista haikuista erittäin paljon ja suosittelen tutustumaan!
Eiko & Christer Duke/ David Cobb: Haiku
Eiko ja Christer Duke ovat tulkinneet klassisia ja jokseenkin uudenaikaisempia japanilaisia haikuja englannista ja japanista ruotsin kielelle teoksessa Haiku, jonka alkuperäinen The British Museumin versio on David Cobbin toimittama. Teoksen haikut on jaettu neljään osaan vuodenaikojen mukaan, mikä viittaa haikun perinteeseen ilmaista vuodenaikoihin liittyviä luonto- tai yhteiskunnallisia ilmiöitä, tunnelmia tai mielentiloja. Teoksessa tulkitaan klassisia haikurunoja 1600-luvulta alkaen rinnakkain 1900-luvulla kirjoitettujen haikujen kanssa. Suuri osa haikuista ovat tunnettujen haikunimien, kuten Bashōn, Busonin, Issan ja Shikin käsialaa. Ruotsinkielisten tulkintojen vieressä voi lukea myös japaninkielisen alkuperäishaikun ja aukeamilla esitellään lisäksi japanilaisia perinteisiä maalauksia, muun muassa Hokusain tunnettuja kuvia.
Kolmesta haikukokoelmasta eniten ehkä juuri tämä teos tulee lähelle. En osaa japania ollenkaan, mutta ruotsinkieliset tulkinnat ovat sellaisenaan ainakin loistavia. Niitä lukiessa saa kylmiä väreitä, ajatukset lentävät, mieli rauhoittuu ja tulee läsnäolevammaksi. Ainakin tämä oli oma lukukokemukseni. Näistä haikuista monet todella ovat hetken pysäyttäjiä ja välillä tuntuu kuin yksittäinen haiku siellä täällä vie kauas ajassa taaksepäin hetkeen, jolloin se vuosisatoja sitten kirjoitettiin. Aivan kuin seisoisin vieressä näkemässä, kuulemassa tai muuten aistimassa saman kuun, tuulen, vesiputouksen, linnun tai pionin kuin Bashō, Buson tai Issa silloin. Tämän perusteella suosittelen vahvasti lukemaan hyvin tulkittuja klassisia haikuja, oli se sitten tästä upeasta teoksesta tai toisesta, sillä kielellä mikä itsestä tuntuu parhaalta.
Ajattelen, että nämä kolme haikukokoelmaa esittelevät haikun moninaisuutta ja mahdollisuuksia aika hyvin. Klassinen kokoelma antoi selkeyttä ja suuntaa omien opetteluhaikujeni kirjoittamiseen. Tomas Tranströmerin haikut näyttivät minulle, miten haikurunot taipuvat oivaltavuuteen ja samaan aikaan sekä ilmiöiden todistamiseen että syvälliseen ilmaisuun. Sanna Pelliccionin haikut ovat raikkaalla tavalla herkästi ja kauniisti tätä aikaa ja siihen liittyviä ajatuksia ilmaisevia.
Näiden teosten lisäksi myös Natalie Goldbergin Three Simple Lines ja Irina Björklundin toimittama Haikuja ihmiskunnalle olivat innostuksen lähteitä haikuhaastetta aloittaessani. Yhdessä nämä kaikki teokset ilmaisevat sitä jotain, mikä vetää kaikenlaisia ihmisiä ja ryhmiä haikujen kirjoittamisen pariin – ne taipuvat moneksi, ovat helppoja, yksinkertaisia ja voivat samalla ilmaista niin äärettömän paljon lyhyen muotonsa vuoksi.
Ehkä sinäkin innostuit haikujen lukemisesta, klassikoista moderneihin? Tai jopa kokeilemaan haikujen kirjoittamista itse?
