Tammikuussa innostuin perehtymään kuvataiteilija Hilma af Klintin elämään ja päädyin lukemaan kolme hänen elämäntarinaansa ja taiteeseensa keskittyvää kirjaa. Yksi niistä on af Klintin elämään eläytyvä ja tämän persoonaa, aikaa ja taidettaan tutkiva teos, toinen on kuvitettu lastenkirja ja kolmas eräänlainen reportaasikirja, joka tarkastelee taiteilijan elämää ja perintöä tähän liittyvien ihmisten, ilmiöiden ja osoitteiden kautta Suomi-näkökulmaa…
Syksyn aikana lukemistani kirjoista erityisesti kaksi on jäänyt mieleen: Agatha Christien Kaikki päättyy kuolemaan ja Annika Thorin Om inte nu så när. Näitä teoksia yhdistää se, että kirjailijat ovat minulle hyvinkin tuttuja, mutta tarinat ovat melko erilaiset verrattuna heiltä aikaisemmin lukemiini. Lisää näistä kirjoista ja ajatuksistani niistä alla! Annika Thor: Om inte nu så när…
Lauantai-iltana näin jotain, josta tulin loppumattoman iloiseksi. Hyppäsin jo valmiiksi melko täyteen raitiovaunuun usean muun matkustajan kanssa Pasilan aseman kohdalla. Sää oli surkea. Oli synkkääkin synkempää, satoi tihkua, ilma oli raskas ja kaikki märkää ja harmaata. Jalkoja pakotti, olin jostain syystä poikkeuksellisen unelias ja väsynyt, mutta en päässyt istumaan koska kaikki istumapaikat olivat jo varattuja,…
Kesällä päädyin lukemaan kaksi kierrätyshyllyaarretta, jotka kumpikin ovat ranskalaisen kirjailijan kirjoittamia. Valérie Perrinin teos Färskt vatten till blommorna (suom. Vettä kukille) imaisi nopeasti mukaansa monimutkaiseen ja monikerroksiseen tarinaansa ja luin sen pikavauhtia loppuun juhannuksen paikkeilla. Anna Gavaldan Je l’aimais -teosta (suom. Viiniä keittiössä) taas luin usean kuukauden ajan vähän kerrallaan. Ei siksi, etteikö tarina olisi…
Haiku vie lähelle. Näin ajattelen, kun luen oikein koskettavia haikurunoja. Jokin haikun lyhyessä ja pelkistetyssä muodossa sekä välittömyydessä voi saada aikaan aivan erityisen läsnäolon kokemuksen runoa lukiessa. Kun kesäkuussa innostuin haasteen muodossa opettelemaan haikujen kirjoittamista, hain inspiraatiota kirjastosta lainaamistani haikukirjoista. Alla esittelen niistä muutaman! Tomas Tranströmer: Haikudikter Ruotsalainen runoilija Tomas Tranströmer otti haikurunouden omakseen sen…
Luin vastikään kaksi hyvin erilaista kierrätyshyllykirjaa, jotka kuitenkin käsittelivät kumpikin mielenkiintoisella tavalla samanlaisia teemoja ja kysymyksiä. 90-luvulla ilmestyneet Andreï Makinen Ranskalainen testamentti ja Shirley MacLainen The Camino kysyvät kumpikin mikä meidän elämäntarinoissamme on lopulta totta, mikä saa ihmiset kirjoittamaan kirjoja, mikä on tärkeää, mikä on oman elämän suunta, mihin kuulumme sekä mitä päätämme tehdä elämällämme…
Välillä kierrätyshyllyistä löytyy itselle vanhoja tuttuja! Viime viikkojen aikana olenkin viettänyt aikaa kahden hyvän ystävän seurassa. Päivittäin olen lukenut muutaman runon tai päiväkirjaotteen Kerstin Söderholmin Dikter och prosa -teoksesta ja sen jälkeen lukenut itselleni ääneen ranskankielisestä Anne Morrow Lindberghin kirjasta Solitude face à la mer. Lisää näistä teoksista alla! Kerstin Söderholm: Dikter och prosa Kerstin…
Luin helmikuussa kaksi kierrätyshyllykirjaa, jotka veivät minut moninkertaisesti toiseen aikaan. Maeve Binchyn romaani Glassjön (suomeksi Lasijärvi, englanniksi The Glass Lake, alkuperäinen teos 1994) todellakin sijoittuu toiseen aikaan kuin omamme, eli 50- ja 60-lukujen Irlantiin ja Lontooseen, mutta samaan aikaan siinä oli lukiessani mukana samanlainen 90-luvun henki ja kieli, kuin monissa muissa lukemissani tuohon aikaan kirjoitetuissa…
Joulukuussa ehdin lukea muutaman kirjan, joista kaksi paljastuivat erityisen kauniiksi kierrätyshyllyaarteiksi. Olin vuoden 2024 alussa kirjoittanut ideakarttani yhteyteen, että haluaisin lukea yhden norjalaisen nobelpalkinnon saaja Jon Fossen kirjoista sen vuoden aikana, ja löysin kuin löysinkin Morgon och kväll -teoksen erään kahvilan kierrätyshyllystä joulukuussa. Tuo sattui olemaan hänen kirjoistaan se, jonka olin ensiksi ajatellut lukevani ja…
Tämän blogin alkuperäinen idea oli kirjoittaa kierrätyshyllyistä löytämistäni kirjoista. Oli kaunis kesäpäivä, istuin kesäpaikkamme terassilla, oli helle ja heinäkuu ja luonto vasta heräämässä aamuvarhaisella. Muut nukkuivat vielä ja sain syödä aamiaista yksin kirjan kanssa – oma pieni hetki, josta pidän aina kovasti. Paikallisen kirkonkylän kirjastossa oltiin tehty suursiivousta, ja olin haalinut mukaan viisi kirjaa siellä…