Kesän kaipuu

Pitkään jatkunut valkoinen talvi ja pakkassää ovat vaihtuneet loskaan, harmauteen ja räntäsateisiin. Muutos säätilassa saa taas muistamaan, että talven jälkeen koittaa vielä joku päivä ensin pitkä kevät ja lopulta kaunis kesä. Itse kaipaankin jo kovasti kesää!

Kaipaan elämää ulkona. Sitä, että voi pukea kevyttä päälle ja kävellä rauhassa ja välillä hitaastikin kaikkea ympäröivää ihaillen, ilman että tulee kylmä. Kaipaan värejä ja tuoksuja, kaikkea vihreää ja elävää ympärillä. Kaipaan kiireettömyyttä, iloisempia ihmisiä ja luonnon heräämistä. Kaipaan auringon lämpöä iholla ja ilmassa ja hetkiä, kun voi istua ulkona jossain ja katsella maisemaa ja unohtua ajatuksiin.

Kaipaan kesän kauneuden ja valon maalaamista ja luonnostelua. Kaipaan järvessä ja meressä uimista ja ulkoilevien koirien kesäriemun seuraamista. Kaipaan lintujen laulua ja sitä lohdullista ääntä, joka kuuluu kun lempeä tuuli heiluttaa puiden latvoja ja hennon vihreät lehdet suhisevat kaikkialla ympärillä. Kaipaan auringossa sulavaa jäätelöä, ulkona syömistä ja sandaalikelejä.

Mitä sinä kaipaat kesässä, vai kaipaatko vielä ollenkaan?

Valokuva kukkivista iiriksistä.
Kesäinen puutarha

Samankaltaiset artikkelit

  • Kirjoja lukevat ihmiset

    Lauantai-iltana näin jotain, josta tulin loppumattoman iloiseksi. Hyppäsin jo valmiiksi melko täyteen raitiovaunuun usean muun matkustajan kanssa Pasilan aseman kohdalla. Sää oli surkea. Oli synkkääkin synkempää, satoi tihkua, ilma oli raskas ja kaikki märkää ja harmaata. Jalkoja pakotti, olin jostain syystä poikkeuksellisen unelias ja väsynyt, mutta en päässyt istumaan koska kaikki istumapaikat olivat jo varattuja,…

  • Ajatuksia ilokirjasta

    Päätin antaa itselleni haasteeksi tehdä joka päivä yhden kuvan ilokirjaan lokakuun ajan. Saa nähdä, miten siinä onnistun, en nimittäin aina ole kovin hyvä pitämään pitkäjänteisesti kiinni tällaisista itse annetuisesta tehtävistä, joita kukaan ei ole minulta pyytänyt. Tähän asti olen kuitenkin onnistunut tekemään kuvan joka päivä. Niitä on myös kertynyt muutama ylimääräinen, sillä otin varaslähdön jo…

  • Luonnoksia elämästä

    Puhuin puhelimessa ystävän kanssa muutama päivä sitten. Kerroin, että olen aloittanut blogin pitämisen ja että aloin epäröidä kuvieni jakamista täällä jo ennen kuin oikeastaan olen päässyt alkuun. Enhän ole kovinkaan harjaantunut kuvantekijä ja usein maalaan ja piirrän melko levottomasti, sotkuisesti ja huolimattomia kuvia. Kehtaako sellaista näyttää? Siitähän nimikin tulee, ”Luonnoksia elämästä” Ystävällä oli tähän hyvä…

  • Ilokirja

    Kaikki lähti siitä, kun äskettäin hankin uuden luonnoskirjan. Tällä kertaa halusin sille jonkin teeman, jonkin oman jujun, joka kantaisi sivujen läpi. Mielessä kävi, että voisin pitää kiitollisuuspäiväkirjaa luonnoskirjamuodossa. Mutta sitten ajattelin tämän blogin keskeistä ideaa; ilon, luovuuden ja inspiraation esilletuomista omasta elämästäni muille jaettavaksi. Päätinkin, että ilo saa olla myös uuden luonnoskirjani teema blogin aloittamisen…

  • Hiljainen lukukapina

    Hiljattain päätin alkaa lukea enemmän kirjoja, ja päätin, että alan myös lukea enemmän julkisilla paikoilla. Aina välillä kirjat jäävät pois arjesta, kun on paljon muuta tekemistä. Silti aina lukiessa tunnen olevani kotona, kaltaisteni kanssa jotenkin. Tarinankertojien keskuudessa. Lukeminen rauhoittaa, antaa merkityksellisyyttä, avartaa mieltä, tuo uusia idoita, assosiaatioita ja ajatuksia. Lukeminen vie jonnekin aivan muualle ja…

  • Syksyn luonnoksia

    Syksyllä maalaamiseni ja piirtämiseni yleensä vähenee. Joinain syksyinä en tee kumpaakaan miltei ollenkaan, vaikka ympäröivää maailmaa värivaihteluiden takia olisikin mielenkiintoista vangita paperille. Taivas ei enää ole pelkkä sininen eikä puiden vihreä maailma tasasävyinen. Yksittäiset puulajit alkavat erottua toisistaan jo alkusyksystä, kun lehdet hitaasti vaihtuvat toisiin sävyihin eri tahdissa. Toisten lajien vihreä syvenee, toisten haalistuu tai…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *