Syksyn luonnoksia

Syksyllä maalaamiseni ja piirtämiseni yleensä vähenee. Joinain syksyinä en tee kumpaakaan miltei ollenkaan, vaikka ympäröivää maailmaa värivaihteluiden takia olisikin mielenkiintoista vangita paperille. Taivas ei enää ole pelkkä sininen eikä puiden vihreä maailma tasasävyinen. Yksittäiset puulajit alkavat erottua toisistaan jo alkusyksystä, kun lehdet hitaasti vaihtuvat toisiin sävyihin eri tahdissa. Toisten lajien vihreä syvenee, toisten haalistuu tai alkaa jo varhain kellastua.

Syksyn alkaessa ja edetessä taivaskin vaihtaa väriä himmeämpään siniseen ja auringonlaskujen värimaailma on etäisempi ja hillitympi, mutta sen takia ehkä kauniimpi – kuin hiljainen, arvokas kuiskaus.

Syksyn alkaessa ja edetessä taivaskin vaihtaa väriä himmeämpään siniseen ja auringonlaskujen värimaailma on etäisempi ja hillitympi, mutta sen takia ehkä kauniimpi – kuin hiljainen, arvokas kuiskaus. Taivas alkaa elää muutenkin eri tavalla, kun lintuparvia ilmestyy eri lajien lentokoulujen ja poislähtöjen vaiheissa. Taivaan alla ihmisten vaatteet muuttuvat peittävämmiksi, vaikka helteet vielä jatkuisivat jonkin aikaa. Tulee se päivä, kun shortsit ja puuvillamekko eivät enää tunnu sopivilta, vaikka aurinko vielä porottaisi iloisesti. Ollaan jo valmiita syksyyn, ryhdistäytymään kouluun ja työhön.

Kaikkia näitäkin asioita voisi vangita paperille ja luonnoskirjaan, mutta usein huomio alkaa maalaamisen sijaan kohdistua muihin asioihin; kursseihin ja työhön, tuttavien tapaamiseen ja uusiin suunnitelmiin.

Tänä syksynä olen tosin maalannut enemmän kuin koskaan, kiitos ilokirjan.

Tänä syksynä olen tosin maalannut enemmän kuin koskaan, kiitos ilokirjan. Pidemmälle syksyyn mennessä kuvat ovat olleet yhä enemmän erilaisten kuvioiden piirtämistä – sellainen maalaaminen näyttää olevan helppo toteuttaa kiireisinä ja väsyneinäkin päivinä – mutta välillä olen jaksanut keskittyä ja maalata myös esittäviä kuvia, juuri tämän jokapäiväisen harjoitukseni vuoksi. Olen tästä iloinen (!), koska muuten tänä kiireisenä syksynä maalaaminen ja piirtäminen olisivat saattaneet jäädä kokonaan pois.

Myös kesän aistikuvamaalaamiskurssi, josta kerroin blogin ensimmäisessä artikkelissa, on osoittautunut hyödylliseksi erityisesti syksyllä maalatessa. Ilmojen viiletessä ulkona ei tule maalattua ja piirrettyä yhtä paljon, mutta sen sijaan juuri mielikuvamaalaaminen toimii todella hyvin. Kun palaa kodin lämpöön kävelyn tai viikonloppureissun jälkeen on helppo rauhoittua hetkeksi ja yrittää saattaa paperille mieleen jäänyt maisema tai mielikuva.

Alla olevan maisemakuvan maalasin ilokirjaani juuri näin, vietettyäni viikonloppupäivän maalla. Koetin vangita muististani paperille puiden keltaruskaa ja peltojen vivahteikasta syysväritystä, sekä virtaavan joen kirkasta sinistä, joka peilasi kuulasta syystaivasta virratessaan maiseman lävitse. Sienimetsään taas pääsin vain elokuussa, kun vielä vietin pidemmän aikaa maalla, joten ilokirjan sienet maalasin käyttämällä sienikuvastoa mallina ja muuten improvisoiden. Aionkin pitää aistikuvamaalaamisen mielessä loppusyksyä ja talvea varten!