Luonnoksia Suomenlinnasta

Seikkailut Suomenlinnassa jatkuvat! Maaliskuussa kirjoitin blogiin ideastani tutustua Suomenlinnaan paremmin. Tammikuusta asti olenkin käynyt saarilla kerran tai kaksi joka kuukausi. Vierailuillani olen ottanut valokuvia, joista olen piirtänyt ja maalannut luonnoksia matkapäiväkirjana toimivaan Suomenlinna-luonnoskirjaani. Alla jaan muutamia niistä!

Luonnos purjeveneestä kevätpäivänä
Purjevene kevätpäivänä

Kevään iloisia värejä

Alkuvuodesta sään ja viitsimisen takia vierailut Suomenlinnassa jäivät lyhyiksi. Kävin oikeastaan vain Iso-Mustasaarella ja tein joskus pienen kävelyn kun käväisin kirjastossa, kirkossa, näyttelyssä tai kahvilassa. Huhtikuussa kiersin vihdoin Susisaaren kirkkaana iltapäivänä, jolloin taivas oli huikean sininen. Ihailin merta ja karua maisemaa, jota vielä koristivat pienet lumiset kohdat siellä täällä. Toukokuussa kiersin kauniina aamupäivänä Länsi-Mustasaaren ja piirtelin luonnoksia kalliolla istuen.

Kesäistä kauneutta ja haikeutta

Kesäkuussa kävin Suomenlinnassa kaksikin kertaa. Ensimmäisellä kerralla kiersin Kustaanmiekan ja kävin Ehrensvärdin museossa, ja toisella kertaa olin juhlavieraana serkkuni häissä. Suomenlinnan lautta hennossa tihkusatessa lämpimänä keskikesän yönä oli kauniin haikea ilmestys matkalla juhlista kotiin. Heinäkuussa kiertelin taas Iso-Mustasaarta ja löysin itselleni uusia reittejä ja paikkoja. Nyt elokuussa kävin uudestaan utuisena aamuna rauhallisella ja kauniilla Länsi-Mustasaarella ihailemassa loppukesäistä saaristoa, seuranani vain joutsenperhe ja tuulessa suhisevat lepät.

Blogi jää toistaiseksi tauolle. Kiitos kaikille, jotka ovat lukeneet ja kommentoineet artikkeleita tähän asti!

Samankaltaiset artikkelit

  • Haikupäiväkirja

    Melkein sata haikua! 93 kappaletta tähän mennessä, jos tarkkoja ollaan. Toukokuun lopussa aloittamani haikukirjoittaminen on toisin sanoen avannut aikamoisen runosuonen, mitä en olisi mitenkään osannut ennustaa. Tässä syyskuun ensimmäisiä haikuja: Keltaiset lehdetkylmä ilma leijaileekaupungin läpi. Laiturilla eiketään, punertavat puutniemen kärjessä. Kaikki alkoi kesäkuun haikuhaasteestani, jonka aikana tavoitteeni oli kirjoittaa ainakin yksi haiku päivässä. Joinain päivinä…

  • Ilokirja

    Kaikki lähti siitä, kun äskettäin hankin uuden luonnoskirjan. Tällä kertaa halusin sille jonkin teeman, jonkin oman jujun, joka kantaisi sivujen läpi. Mielessä kävi, että voisin pitää kiitollisuuspäiväkirjaa luonnoskirjamuodossa. Mutta sitten ajattelin tämän blogin keskeistä ideaa; ilon, luovuuden ja inspiraation esilletuomista omasta elämästäni muille jaettavaksi. Päätinkin, että ilo saa olla myös uuden luonnoskirjani teema blogin aloittamisen…

  • Ilokuuri

    Ensimmäinen ilokirja-luonnoskirja on tullut täyteen! Selailen ihmetellen viime syksyn aikana maalaamiani luonnoksia, enkä voi uskoa, että toden teolla onnistuin silloin pitämään sellaista tahtia yllä. Nyt toukokuussa halusin palata takaisin maalaamisen pariin ja päätin siksi aloittaa kesän maalaussesongin ilokuurilla tarkoituksenani täyttää ilokirjan viimeisetkin sivut. Halusin samalla saada pitkän tauon jälkeen taas otteen maalaamisesta, jota on tänä…

  • Maalausmuistoja kesältä

    Aloitin maalaamisen ja piirtämisen muutama vuosi sitten. Lukion ja sen jälkeisen välivuoden jälkeen en ole harrastanut kumpaakaan oikeastaan ollenkaan, mutta vuonna 2020 pandemian aikainen eristys ja uusi perheenjäsen nimeltä koiranpentu saivat innostumaan luonnostelusta uudestaan yli viidentoista vuoden tauon jälkeen. Olen alusta asti ollut melko rennoin mielin lopputuloksen suhteen. Tärkeintä on aloittaa ja saada aikaan. Vien…

  • Talvisia haikuja

    Haikupäiväkirja on valmis! Tammikuun aikana kirjoitin ja kuvitin viimeiset haikuluonnoskirjan sivut. Tällä kertaa en kirjoittanut haikuja ihan joka päivä, kuten tein toukokuun ja syyskuun haikuhaasteiden aikana, mutta yhteensä niitä tuli kuitenkin 39 kappaletta. Keväästä lähtien olen siis kirjoittanut yhteensä yli 130 haikua kolmen erillisen kuukauden aikana. Alla kerron ajatuksiani talvisten haikujen kirjoittamisesta ja kolmen vuodenajan…

  • Hiljaisuudesta

    Hiljaisuuden huomaa. Näin ajattelin, kun vietin pääsiäistä kesäpaikassamme Keski-Suomessa. Kaupungin huminaan ja ääniin tottuu niin, ettei niihin useimmiten kiinnitä huomiota. Vasta kun tulee rauhalliseen paikkaan keskellä metsää, etenkin kun luonto vasta alkaa heräillä, hiljaisuus on jonkin aikaa kuin paine korvissa. Sitä ei voi olla huomaamatta. Uudestaan ja uudestaan ajattelin: täällä on niin hiljaista. Ihmeellistä kyllä…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *