Kesä teepannussa

Kaipaatko kesää? Niin minäkin! Helmikuu on jo puolessavälissä, valo lisääntyy, talvi ei tahdo tulla tänä vuonna ollenkaan. Kevät lähenee pikkuhiljaa, ja sen jälkeen, vielä kaukana siintävä, uusi kesä. Onkin hyvä hetki muistella kesän aistimaailmaa yrttiteemaistelulla. Olen kerännyt, kuivannut ja sekoittanut alla esittelemäni yrttiteesekoitukset itse.

En ole koskaan tainnut oikein kunnolla maistella omia yritteteeskoituksiani. Yleensä poimin erilaisia villiyrttejä, mitä nyt tekee mieli ja mitä ehdin ja mitä huvittaa poimia kunakin keväänä ja kesänä. Kuivaamisen jälkeen teen niistä erilaisia sekoituksia. Joinain vuosina vain yhtä, jonne laitan kaikki eri yrtit mukaan, ja joinain vuosina teen useampaa. Tässä on kolme viime kesänä tekemääni sekoitusta. Eikun maistelemaan!

Vihertee

Sisältää: Horsmanlehtiä, poimunlehtiä, nokkosen lehtiä, voikukan lehtiä

Ulkona on harmaa helmikuun päivä. Aurinko on edellisenä päivänä ensimmäisen kerran jaksanut nousta vastapäisen talon katon ylle pieneksi iltapäivän hetkeksi ja suonut valoa, iloa ja lämpöä pieneen asuntooni. Teemaistelun aloittaessani on kuitenkin pilvistä, ja sytytän kynttilän elävän valon aikaansaamiseksi. Taivaalta putoilee hitaasti pienen pieniä lumihiutaleita. Vielä kevät on kaukana, sittenkin. Uunissa valmistuu ennen maistelua valmistamani mausteinen kakku. Sen tuoksu leviää asuntoon, muistuttaa sekin omalla tavallaan kesästä, silloin kun on aikaa, ja useammin myös tekee mieli leipoa kaikenlaisia leivonnaisia ja herkkuja.

Uuni hurisee taustalla, rappukäytävästä kuuluu ruokalähetin askeleet ja naapurin ovikellon kilkutus, sitten tulee hiljaista taas.

Keitän teeveden, annostelen viherteesekoituksen gaiwaniin ja alan odottaa. Yrttiteetä nimittäin on tarpeen hauduttaa pidempään kuin teeteetä, ainakin yleisesti ottaen. Uuni hurisee taustalla, rappukäytävästä kuuluu ruokalähetin askeleet ja naapurin ovikellon kilkutus, sitten tulee hiljaista taas. Kun haudutuksen lopussa avaan gaiwanin kannen, esiin tulee voimakas, niittyinen tuoksu, vähän kuin ruohonleikkuun ja sateen jälkeisessä, auringon kuumentamassa lätäkössä.

Tämä tee maistuu, no, vihreälle! Voin näin heti alkuun sanoa, että yrttiteemaistelu on näköjään vaikeaa, paljon vaikeampaa kuin tavallinen teemaistelu. Tämä johtuu todennäköisesti ihan vain tottumuksesta. Yritän nuuhkia ja maistella, ihastella ja ihmetellä, mutta ainoa ilmaisu, mikä mieleeni tulee, on: Tuoksuupa kesäniityltä. Tai sitten: Kesäpellolta. Vihreältä kuitenkin. Kesältä. Tuoksulta, jota ei löydä mistään juuri nyt, muualta kuin kuivatuista yrttipusseista. Ihan ensiksi en kuitenkaan saa juomasta muuta irti, vaikka tiedän poimineeni yrtit tähän sekoitukseen keskikesän paikkeilla.

Mutta kyllä, hetken kuluttua tunnen, että vihreässä sekoituksessani on jotain juhannustaian tapaista, kun antaa jälkimaun tuntua pidempään. Ja kun nuuhkin haalenneita, kerran haudutettuja lehtiä, mieleeni muistuu ne päivät juhannuksen ympärillä kun keräsin yrttejä kesätalomme läheisyydestä. Ja sitten muistot alkavat avautua mieleen.

Muistan miltä tuntuu kävellä paljain jaloin hieman viileällä nurmikolla matkalla talolle aamiaiselle, kun kastetta on vielä maassa ja yllä on vasta päivään heräävä haalea taivas. Linnut tunnustelevat lauluääniään, herättelevät toisiaan ja muita eläviä, vielä varovasti, ennen kuin päivän täydet laululuritukset pääsevät käyntiin.

Muistan miltä tuntuu kävellä paljain jaloin hieman viileällä nurmikolla matkalla talolle aamiaiselle, kun kastetta on vielä maassa ja yllä on vasta päivään heräävä haalea taivas. Linnut tunnustelevat lauluääniään, herättelevät toisiaan ja muita eläviä, vielä varovasti, ennen kuin päivän täydet laululuritukset pääsevät käyntiin. Ja ehkä jostain tulee aavistus metsän tuoksusta, kuiskaus kesäelämästä, päivistä kun rantaan voi kulkea lyhythihaisessa, kevyt reppu selässä, maalaamaan tai uimaan kesäisten tuoksujen täyttämän metsän läpi.

Iltatee

Sisältää: Mesiangervon lehtiä, vadelmanlehtiä, mustaherukanlehtiä

Tämä tee oli tarkoitus juoda viimeiseksi, sekoitus on nimittäin näistä rauhoittavin, ainakin minä koen sen niin. Sekoitukset kuitenkin sekoittuivat keskenään – ne kun näyttävät aika samoilta vierekkäin – ja päädyin juomaan iltateen väliteenä. Maku yllättää karvaisuudellaan ja lääkemäisyydellään, vaikka tiedän juoman olevan juuri sellaista. Gaiwanissa hauduttaessa mausta tuleekin tavallista voimakkaampi. Lääkemäisyys johtuu mesiangervon lehdistä, joissa sellainen maku luonnostaan on. Hetken päästä karvaus rauhoittuu ja vadelman makea ja mustaherukan hienostuneisuus tasapainottavat juomaa. Tosin on mesiangervokin hieman makea maultaan, mutta tällä kertaa tuo karvaus puskee voimakkaasti läpi ja on vaikea maistaa makeutta sen takana.

On helle, kävelen saappaat jalassa niityn läpi kulkevaa polkua metsänlaitaa kohti. Ei ole kiirettä minnekään, ympärillä surisee ja hurisee kaikesta elämästä ja auringonsäteistä. Kesä on vasta puolessavälissä, eikä talven harmautta muista ollenkaan. Mitä se olikaan, se toinen elämä, kaupungissa, asvalttikaduilla, kerrostaloissa, takit päällä ja raskaat kengät jalassa?

Tätä teetä juodessa makumuistot vievät minut heinäkuiselle niittypellolle, jossa mesiangervon kukat kukkivat ja maalaavat maisemaa kevyemmäksi vaalealla värillään vaaleanpunaisten horsmapeltojen seassa. Juuri mesiangervon kukissa on voimakas tuoksu kesän puolivälissä, ja tuo sama maku löytyy myös lehdistä. On helle, kävelen saappaat jalassa niityn läpi kulkevaa polkua metsänlaitaa kohti. Ei ole kiirettä minnekään, ympärillä surisee ja hurisee kaikesta elämästä ja auringonsäteistä. Kesä on vasta puolessavälissä, eikä talven harmautta muista ollenkaan. Mitä se olikaan, se toinen elämä, kaupungissa, asvalttikaduilla, kerrostaloissa, takit päällä ja raskaat kengät jalassa? Hetken aikaa olen yrttiteen kanssa kesämaisemassa, melkein kokonaan.

Kesätee

Sisältää: Mustaherukan lehtiä, vadelmanlehtiä, lillukanlehtiä, horsmanlehtiä, metsämansikan lehtiä

Tässä kohtaa uunissa paistuva kakku alkaa olla valmis ja asunnon ilma on täyttynyt tiheästä kakun tuoksusta. Vielä pitää malttaa hetki, ennen kuin kakun voi ottaa uunista ja senkin jälkeen pitää odottaa, että se jäähtyy hieman. On siis juuri sopivasti aikaa hauduttaa viimeinen yrttitee.

Kesätee onkin jokakesäinen sekoitukseni. Se ei aina koostu samoista yrteistä, eikä samoista määristä eri yrttejä suhteessa toisiinsa, vaan riippuu täysin olosuhteista. Joinain vuosina yhtä yrttiä on enemmän, toisena joku jää pois tai kokeilen lisätä mukaan jotain, mitä en yleensä laita sekoitukseen mukaan. Perusyrtit ovat kuitenkin aina samat: vadelmanlehdet, mustaherukanlehdet ja horsmanlehdet.

Ulkona iltapäivän valo alkaa taittua tummempaan, lumihiutaleet leijailevat yhä ilmassa, mutta pieninä, hentoina, harvakseltaan. Ikkunan edessä näkyvässä vaahteranlatvassa sinitianinen näyttää mietiskelevältä. Katselen sen siipien räpistelyä ja oksalta toiselle pyrähtelyitä vähän aikaa yrttiteesekoituksen hautuessa.

Tätä teetä juodessa juhannus todella tulee takaisin muistoihin: kukkakedot, taivaan täyttävät linnut, hyönteisten surina. Kesän maailma elämää täynnä. Vai kuvittelenko vain? Ehkä, mutta onko sillä väliä! Kuvitelmat ovat parasta lääkettä kaipuuseen, eikö vain?

Kesäteen tuoksussa on enemmän makeutta kuin kahdessa muussa sekoituksessa. Maussa voi selvästi aavistaa juhannusaikaisten villimarjapensaiden läheisyydessä tuntuvan, makean ja raikkaan kesäisen tunnelman, ennen kuin marjaraakileet tulevat esiin kukkien keskeltä. Tätä teetä juodessa juhannus todella tulee takaisin muistoihin: kukkakedot, taivaan täyttävät linnut, hyönteisten surina. Kesän maailma elämää täynnä. Vai kuvittelenko vain? Ehkä, mutta onko sillä väliä! Kuvitelmat ovat parasta lääkettä kaipuuseen, eikö vain? Vaikka ulkona on harmaa taivas ja pöydällä palaa kynttilä, mitä en sytyttäisi kesällä, voin melkein kuvitella ja muistaa, mitä on helle, mitä on kesämekkopäivä ja kukkaniittyjen huumaava tuoksumaailma. Otan kakun uunista, avaan ikkunan. Äänimaailma, vaikka kaupungin, saa sekin ajattelemaan kesää.

Haudutan vielä toisen kupin kesäteetä, se kun on lempisekoitukseni näistä ja sopii kakun kanssa mainiosti. Myös kakkua tulee syötyä toinen pala, kun sitä nyt kerrankin on tullut leivottua!

Onko sinulla jokin oma tapasi, jolla muistelet kesää harmaina talvipäivinä?