Luonnos kodista

Viime vuosi on ollut täynnä muuttoja ja muutoksia. Olen muuttanut yhdestä kodista toiseen, asunut välissä toisten kodeissa ja myös työpaikkani muutti vuodenvaihteessa uuteen osoitteeseen. Muutoissa karsiutuu asioita, se taitaa olla kaikille muuttajille tuttu asia, ja vanhalle kodille on jätettävät jäähyväiset. Uudessa kodissa taas vie aikansa tottua ja löytää omat rutiininsa ja tapansa olla, uusia asioita täytyy ja haluaa hankkia uuden alun kunniaksi. Alussa lähikauppa tuntuu eksoottiselta paikalta – ahaa, täältä löytyy tällaisia tuotteita, ja harmi, sitä yhtä lempiasiaani ei täältä saa. Kadut voivat olla eksyttäviä ja alussa varaa liikaa aikaa tai liian vähän päästäkseen raitiovaunupysäkille ehtiäkseen ajoissa.

Olen oikeassa paikassa, ajattelin, ainakin juuri nyt.

Mutta tulee päivä kun lähikauppa tuntuu jo kodikkaalta ja kassaa moikkaa tuttavallisesti, kun on löytänyt omat oikoreittinsä puiston halki ja tietää mihin aikaan lähteä, että ehtii ajoissa raitiovaunulle. Ja tulee päivä, kun kävelee talonsa ovelle valmiina näppäilemään ovikoodin ja huomaa ajattelevansa, ja tuntevansa: nyt olen kotona.

Akvarelli linnusta sähköjohdolla taustan kuusimetsää ja kesäyötaivasta vasten
Pääskynen vahtii kotiaan juhannusyönä

Näin kävi minulle yhtenä päivänä joskus joululoman aikaan. Ja kun loman jälkeen palasin töihin ja ensimmäisen työpäivän jälkeen taas kotiin asuntooni, se todella tuntui kodilta. Henki oli oikea, valo myös, ja sisään astuessa minut valtasi levollinen, hyvä olo. Olen oikeassa paikassa, ajattelin, ainakin juuri nyt.

Joululoman aikoihin aloin myös olla yhä varmempi, että haluan blogilleni oman kodin. Olin jo kesällä päättänyt, että jos todella aloitan bloggaamisen ja jos se pysyy yllä syksyn aikana, jos into ja innostus tähän jatkuu ja jos keksin yhä uusia ideoita kirjoittamiseen, silloin voisin harkita siirtymistä ilmaiselta blogialustalta, missä aloitin Luonnoksia elämästä -blogin kirjoittamisen, ja perustaa oman blogisivuni. Näin on käynyt, kuten syksyn ja talven mittaan viikoittain kirjoittamista artikkeleista käy ilmi. Pidän bloggaamisesta todella paljon, enkä näe lopettavani vähään aikaan.

Tulin ajatelleeksi, että sitä odotellessa ainakin blogillani voi olla oma koti, ja tässä se nyt on.

Tulin ajatelleeksi näitä kaikkia muuttoja, koteja ja osoitteita uutta blogisivuani rakentaessani. Asunto, jossa asun, on nimittäin vuokrakoti, ja se sopii minulle hyvin tässä elämäntilanteessa. Joku päivä haluaisin kuitenkin omistaa oman kotini, mutta siihen saattaa vielä mennä jonkin aikaa. Tulin ajatelleeksi, että sitä odotellessa ainakin blogillani voi olla oma koti, ja tässä se nyt on. Tärkein on muutettu mukana tänne, muutama asia on karsiutunut pois, toisia on tullut lisää, mutta jo nyt tämä tuntuu kodilta.

Joten tervetuloa, jatketaan ilon, ideoiden, ajatusten ja inspiraation parissa jatkossa täällä!

Samankaltaiset artikkelit

  • Kevään rauha

    Lauantaiaamuna herään lokkien kirkumiseen. Kevät on tullut! Aamuteen jälkeen menemme koiran kanssa lenkille Töölönlahdelle. Kaupungin yllä on erikoinen valo – aurinko paistaa kirkkaan himmeästi, ohuen utuisen ilman läpi. Kaikki on häikäisevää ja aavistuksen taianomaista. Hidastettu, melkein pysähtynyt aamupäivän hetki. Kuin keijukaispölyä olisi ripoteltu kaikkialle ja maailma näyttää siltä, että se on mahdollisuuksia täynnä. Ympärillä kuuluu…

  • Varjoista ja lätäköistä

    Sataa lunta, lumi sulaa taas. Sataa lunta… Välillä aurinko paistaa, sulattaa lätäköitä kadunvarsille ja puiden alle, ja heittää varjoja lumeen ja talojen seinille. Lätäköistä puiden latvoja, taivasta, rakennuksia ja kaikkea muuta voi ihailla pinnan rajatusta peilistä. Seiniltä, lumesta ja kadulta päivän ja yön varjoja voi tutkia ja nähdä maailman eri tavalla kuin yleensä. Oletko sinä…

  • Ajatuksia syksylle

    Viime syksy meni hurahtaen ohi. Vasta lokakuussa ehdin oikeastaan katsella ympärilleni ja todeta, että syksy oli jo ehtinyt pitkälle. Olin aloittanut uudessa työssä ja viime tingassa löytänyt sopivan asunnon, joten ehdin hengähtää hetken verran ennen muuttoa. Yhden viikonlopun ajan tarkkailin ja havainnoin sitten rauhassa ja huolella loppusyksyisiä värejä, ääniä ja tuoksuja ja kirjoitin ajatuksistani tänne…

  • Kadonnutta iloa etsimässä

    Joskus ilo katoaa elämästä, tai se löytää tiensä arkeen vain silloin tällöin, lyhyinä hetkinä, jotka katoavat nopeasti taas. Miten löytää kadotettu ilo, miten saada sitä takaisin elämään, edes vähän lisää, jos se on ollut pidempään kateissa? Näitä asioita olen miettinyt viime aikoina, ja kun viikonloppuna olin hautajaisissa, kuulin siellä kaksi mieleen jäänyttä asiaa. Kun muistotilaisuudessa…

  • Hiljaisuudesta

    Hiljaisuuden huomaa. Näin ajattelin, kun vietin pääsiäistä kesäpaikassamme Keski-Suomessa. Kaupungin huminaan ja ääniin tottuu niin, ettei niihin useimmiten kiinnitä huomiota. Vasta kun tulee rauhalliseen paikkaan keskellä metsää, etenkin kun luonto vasta alkaa heräillä, hiljaisuus on jonkin aikaa kuin paine korvissa. Sitä ei voi olla huomaamatta. Uudestaan ja uudestaan ajattelin: täällä on niin hiljaista. Ihmeellistä kyllä…

  • Joogasta ja kirkosta

    Viime kesänä aloin käydä kirkossa. Oli aurinkoinen ja melko kuuma aamupäivä heinäkuun lopussa, kun kävelin lähikirkon ohi, ja ensimmäistä kertaa näin sen ovet auki. Olen aina ihaillut rakennuksen kauneutta, ja miettinyt, miltä se näyttää sisältä. Minulla ei ollut kiire, joten päätin käydä kurkkaamassa. Pappi seisoi ovella ja toivotti minut tervetulleeksi. Hänen vieressään seisoi mies rennossa…