Talvisia haikuja

Haikupäiväkirja on valmis! Tammikuun aikana kirjoitin ja kuvitin viimeiset haikuluonnoskirjan sivut. Tällä kertaa en kirjoittanut haikuja ihan joka päivä, kuten tein toukokuun ja syyskuun haikuhaasteiden aikana, mutta yhteensä niitä tuli kuitenkin 39 kappaletta. Keväästä lähtien olen siis kirjoittanut yhteensä yli 130 haikua kolmen erillisen kuukauden aikana. Alla kerron ajatuksiani talvisten haikujen kirjoittamisesta ja kolmen vuodenajan haikuprojektista!

Lintuja ja muita kaupungin otuksia

Haikuhaasteideni aikana olen pyrkinyt pääosin tekemään havaintoja luonnosta ja usein myös vuodenajan erikoisilmiöistä, klassisten haikujen tapaan. Luontoa, tai ainakin ulkomaailmaa havainnodessa, ajatuksena on ollut oman pienen arjen ulkopuolelle katsominen, yrittää nähdä asioita joita en välttämättä muuten huomaisi – ainakaan yhtä usein.

Pakkaspäivänä
varikset kerrostalon
sisäpihalla.

Sinitiainen
lentää kaaressa koivuun
ja visertelee.

Kaikkina vuodenaikoina eniten eläinaiheisia haikuja on syntynyt linnuista. Kun toukokuussa haikujen aiheena olivat monta kertaa hanhet ja lokit, syksyllä huomio kiinnittyi muuttolintuihin ja varpusiin. Talvella haikuissa on esiintynyt eniten lintuhavaintoja variksista, rastaista ja tiaisista. Myös muita kaupungissa eläviä eläimiä on päätynyt haikuihin, kuten rusakoita ja rottia.

Lunta, pakkasta ja taivaan värejä

Vuodenvaihteessa kaupunki sai lumipeitteen, joka sen jälkeen ei ole sulanut. Sen sijaan lunta on tullut lisää. Siksi haikuissa esiintyykin paljon lumisadetta, lumihiutaleita ja pakkasta. Myös kuvitukset ovat erityisen lumipainotteisia. Haikut olisivat varmasti olleet toisenlaisia, mikäli välillä olisi ollut plusasteita ja synkkiä päiviä. Ensi vuonna olisikin mielenkiintoista kirjoittaa haikuja marraskuussa. Mihin huomio silloin kiinnittyisi?

Violetti valo
aamukattojen yllä
vaihtuu purppuraan.

Iltataivaalla
vaaleanpunaisia
pilvenreunoja.

Lumisen kaupunkimaiseman vuoksi taivaan värit ovat olleet erityisen huomion kohteena. Olen ihmetellyt violettia ja purppuraista taivasta sekä monena iltapäivänä näkyneitä vaaleanpunaisia pilviä laventelitaivasta vasten. Oranssit katuvalot ovat hehkuneet sinisen hetken taivasta vasten monen iltakävelyn aikana. Ja tietenkin olen ihmetellyt valkoista hankea ja sitä vasten piirtyviä kasveja, rakennuksia ja lintuja.

Kuu sinisellä
yötaivaalla, ikkunat
valoruutuja.

Mustia puita
oranssit katuvalot
niiden välissä.

Puita ja säähavaintoja

Taivaan ja lintujen lisäksi olen tavanomaiseen tapaani katsellut ja ihmetellyt puiden kauniisti piirtyviä muotoja valkeaa talvimaisemaa vasten. Erityisen paljon puiden oksien piirtämät kuviot ovat kiinnittäneet huomioni, kuten näissä kahdessa haikussa:

Puistossa oksat
piirtävät ristikoita
valkoiseen lumeen.

Sisäpihan puu
maalaa mustaa seittiä
talojen väliin.

Lumimyrskyn aikana olen katsellut, kun tuuli heittelee lumisia siltoja kerrostalojen välisen sisäpihan puolelta toiselle. Toisina päivinä kerrostalon seinään paistava aurinko on tuonut toivoa lämmöstä ja jonain päivänä taas koittavasta keväästä.

Tuuli heittelee
lumisiltoja pihan
seinästä seinään.

Iltapäivällä
kerrostalon seinään
paistaa aurinko.

Talven valoa

Monta haikua on syntynyt ikkunasta ulos katsellessa ja taivasta ihmetellessä. Kun aurinko on useana päivänä peräkkäin ollut pilvimassan ja lumisateen takana piilossa, pienikin valoilmiö taivaalla tuo iloa ja piristystä. Monta päivää olen taukoa pitäessä katsellut taivaalla seilaavia tai iltapäivän valossa häikäiseviä pilviä, joista huomaa, että joka päivä valoa on taas vähän enemmän.

Valoilmiö
pilvien välissä kuin
seilaava purje.

Aamulla taivas
on vaaleansininen,
pilvet valoa.

Tammikuussa en tosiaan ottanut tavoitteeksi kirjoittaa haikua joka päivä. Niitä sai tulla miten sattuu, kunhan saisin luonnoskirjan täytettyä. Joinain päivinä ideoita ei ole tullut ollenkaan, jotkut päivät taas ovat olleet kuin haikutehtaita. Viimeisinä päivinä haikuja sataa ripotteli, enkä meinannut saada yhtä kirjoitettua kun jo seuraava teki tuloaan. Olin haikuflowssa. Ennätykseni oli päivä, kun kirjoitin kahdeksan haikua.

Toukokuun haikuhaastetta aloittaessani tavoitteena oli yksinkertaisesti opetella kirjoittamaan haikuja, saada siihen jonkinlainen rytmi ja rutiini. Olin aina halunnut oppia kirjoittamaan haikuja, ja luulin sitä vaikeaksi. Haikuhaaste siis kannatti. Suurin osa kirjoittamistani haikuista ovat vähän niin ja näin, ja monet ihan vain jonkinlaista vuodenajan ja luonnon havainnointia. Mutta siellä täällä väliin on ilmestynyt haikuja, jotka ovat yllättäneet itsenikin ja jotka ovat minusta aika hyviä. Nyt en pelkää haikujen kirjoittamista, ja aion kirjoittaa niitä jatkossakin – ehkä haasteen muodossa tai ihan muuten vain.

Suosittelen kokeilemaan, jos haikujen opettelu kiinnostaa! Tässä artikkelissa annan vinkkejä siitä, miten voit toteuttaa oman haikuhaasteesi.