Novellikoulu: Kirjoitusvinkkejä

Oletko jo kokeillut novellin kirjoittamista? Tässä on muutama vinkki, miten voit kehittyä kirjoittajana. Tärkeää on päästä alkuun, ja lähestyä kirjoittamista pieni askel kerrallaan. On myös hyvä kokeilla käsin kirjoittamista sekä muokkausvaiheessa ääneenlukemista. Inspiroivia kirjoitushetkiä!

Vartti kerrallaan

Joskus haluaisi kirjoittaa, mutta on vaikea aloittaa. Silloin tekeminen kannattaa jakaa pieniin osiin. Aloita vartista!

Tee näin:

  1. Laita ajastin soimaan tai katso aika kellosta, ja laske, mitä kello on kun on kulunut varttitunti.
  2. Ota kynä ja paperia esiin, ja kynä käteen. Vaihtoehtoisesti avaa dokumentti.
  3. Päätä, että istut kirjoituksen, tai tyhjän paperin/ dokumentin, äärellä seuraavan varttitunnin ajan, ja katso mitä tapahtuu. Riittää, että olet siinä, työvälineet esiinottaneena, ja omistat aikasi kirjoitukselle, vaikka tekstiä ei vielä syntyisikään, tai se ei jatkuisi, jos sitä jo valmiiksi on ennestään.
  4. Aikaraja on kirjoittamiselle rajattu ja omistettu aika, ja sen jälkeen voit tehdä jotain muuta, ja palata takaisin toiseksi vartiksi taas vähän myöhemmin – tai seuraavana päivänä.

Kirjoitusvartit voi myös paketoida jonkin muun tekemisen väliin! Omista esimerkiksi kirjoittamiselle tunti aikaa, mutta niin että ensimmäisen vartin saat tehdä jotain mieluista asiaa. Se saa olla juuri sitä, mitä sinun eniten tekee mieli tehdä, vaikkapa tv-sarjan katsomista, nokosten ottamista, hyvän kirjan lukemista, neulomista, ja tämä voi vaihdella päivästä ja viikosta toiseen. Mieluinen tekeminen on palkinto, ja mikä sen parempaa kuin aloittaa palkinnolla – ja päättää sillä myös?

Varttikirjoittaminen, ja etenkin tällaisiin vuorottaisiin tekemisiin paketoiminen, toimii porttina tekstin maailmaan sisällepääsyyn. Kun istut tarpeeksi monta varttia tekstin äärellä ja vuorotellen johonkin toiseen tekemiseen siirtyen, jossain vaiheessa teksti alkaa viedä mennessään.

Tee siis näin:

  1. Katso tasavarttinen kellonlyömä, ja tee vartin ajan jotain sinulle juuri sillä hetkellä kaikkein mieluisinta asiaa.
  2. Vartin jälkeen lopeta, ja vaihda kirjoittamiseen. Avaa dokumentti tai ota paperi ja kynä esiin, katso mitä tapahtuu kirjoittamiselle seuraavan vartin ajan.
  3. Tee mieluisaa asiaa toisen vartin ajan.
  4. Istu kirjoituksen kanssa toisen vartin ajan.
  5. Lopeta mieluisaan tekemiseen.
  6. Voilà, olet kirjoittanut puolen tunnin ajan – ja saanut tehdä jotain todella mukavaa sitäkin pidemmän aikaa!

Varttikirjoittaminen, ja etenkin tällaisiin vuorottaisiin tekemisiin paketoiminen, toimii porttina tekstin maailmaan sisällepääsyyn. Kun istut tarpeeksi monta varttia tekstin äärellä ja vuorotellen johonkin toiseen tekemiseen siirtyen, jossain vaiheessa teksti alkaa viedä mennessään. Kaasu-jarru -tekniikka toimii alkuun pääsemiseen ja sen jälkeen ärsytyksen kautta siihen, että mieluummin teet ainakin puoli tuntia kirjoitusta, tai tunnin – ja niin edelleen.

Muunnelmia:

  • 5-10-15: Tee sama mieluisan ja kirjoittamisen vuorottainen paketointi, mutta aloita viidestä minuutista. Eli viisi minuuttia mieluisaa tekemistä ja viisi kirjoittamista. Seuraavaksi tee kymmenen kutakin. Ja sen jälkeen vartti kutakin. Näin olet yhtäkkiä istunut kirjoituksen äärellä puoli tuntia melkein huomaamatta!
  • Tee vartti kirjoittamista yhtenä päivänä, vaikkapa ennen nukkumaan menoa tai juuri aamiaisen jälkeen vapaapäivänä. Ei haittaa, vaikka tekstiä ei tulisi, kunhan istut kirjoituksen äärellä. Älä jatka enää sinä päivänä. Toista uudestaan seuraavana. Tuplarajaus toimii joskus yhtä hyvin kuin usea vartti samana päivänä: kun ”saat” tehdä vain vartin joka päivä, jossain vaiheessa haluat tehdä enemmän. Ja sitten vielä enemmän. Kunnes saat yhden osan kirjoitusta valmiiksi. Ja sitten seuraavan. Ja vielä yhden.

Kirjoita käsin

Ensimmäiset kaksi novellia tänne blogiin, Tontut ja Tyttö ja varis, kirjoitin tietokoneella, suoraan blogiin. Kolmannen novellin, Nainen ja puu, kirjoitin ensin käsin ruutuvihkoon, ja seuraavana päivänä puhtaaksikirjoitin sen blogiin niin, että samalla muokkasin sitä. En tiedä, huomaavatko muut eroa, mutta minusta novelli tulee lukiessa lähemmäksi kuin kaksi muuta, ja se on harkitsevampi tyyliltään. Ainakin kirjoittaessa tarina tuli minulle lähelle, eläydyin siihen enemmän ja käytin siksi sen muokkaamiseen enemmän aikaa. Jotenkin se tuntui tärkeämmältä – olinhan jo istunut ja tavallaan pitänyt sitä kädestä kiinni kun se kynäni kautta tuli paperille ja tähän maailmaan muille luettavaksi.

Kynä hidastaa kuulemaan ja kuuntelemaan paperille tulevia sanoja. Kynä kädessä on hyvä odottaa sanoja, ikään kuin jo tavallaan valmiiksi pitäisi kiinni kirjoittamisesta, olisi käsinkosketeltavammin läsnä sille.

Kynä hidastaa kuulemaan ja kuuntelemaan paperille tulevia sanoja. Kynä kädessä on hyvä odottaa sanoja, ikään kuin jo tavallaan valmiiksi pitäisi kiinni kirjoittamisesta, olisi käsinkosketeltavammin läsnä sille. Kädet näppäimistön edessä odottamassa ei ollenkaan tuo samaa tunnetta, ainakaan minusta, mutta tämä on varmasti monessa mielessä makuasia.

Kynä kädessä kirjoitus tulee paperille usein myös hitaammin kuin näppäimistöä naputellessa, ainakin silloin kun kirjoitus alkaa sujua ja mielikuvitus lentää. Näppäimistöllä saa tekstiä syntymään paljonkin kerralla jos on tottunut kirjoittaja, mutta käsinkirjoitus on pakostakin hitaampaa. Kynän hitaampi kirjoitustahti antaa kuunnella, ovatko sanat todella oikean tuntuisia ja meneekö tarina oikeaan suuntaan. Usein on tietenkin parasta antaa mennä vain ja kirjoittaa paperille kaikki, mitä keksii ja minkä ehtii, mutta hidastamisesta voi olla hyötyä kun on jo hieman kehittyneempi kirjoittaja ja todella haluaa kuunnella sanojen ja tarinan toimivuutta ja osuvuutta jo kirjoitusprosessin ensimmäisessä vaiheessa. Joka tapauksessa suosittelen kokeilemaan käsinkirjoittamista, ainakin kerran!

Lue ääneen

Muokkausvaiheessa ääneen lukeminen on kullanarvoista. Kun luet kirjoitustasi ääneen, huomaat paljon selkeämmin mitkä sanat, lauseet ja virkkeet toimivat ja mitkä kuulostavat tavalla tai toisella luonnottomilta, kömpelöiltä ja vääriltä. Avain tässä on suunsa avaaminen ja kirjoituksen lukeminen selvästi kuin lukisit jollekin toiselle, ikään kuin pitäisit esitelmää. Ei siis riitä, että ”lukee ääneen” mielessään. Kannattaa mennä jonnekin sivummalle, ettei ole aivan kuuloetäisyydellä jos lähistöllä on muita ihmisiä.

Parasta on kuitenkin istua paikassa, jossa saa olla kaikessa rauhassa ja lukea kirjoitus ääneen selkeällä äänellä. Lue tosissasi ja niin, että kirjoitus merkitsee jotain. Siten kuulet säröäänet ja pääset heti korjaamaan niitä.

Puoliääneen lukeminen on parempi kuin ei mitään. Se riittää hyvin jos olet paikassa, jossa et viitsi häiritä muita, kunhan kuulet itsesi tarpeeksi hyvin. Parasta on kuitenkin istua paikassa, jossa saa olla kaikessa rauhassa ja lukea kirjoitus ääneen selkeällä äänellä. Lue tosissasi ja niin, että kirjoitus merkitsee jotain. Siten kuulet säröäänet ja pääset heti korjaamaan niitä. Kokeile lukea sen jälkeen taas, ja korjaa, lue taas – niin monta kertaa, kunnes kirjoitus kuulostaa juuri oikealta.

Tätä vinkkiä en neuvo vain kokeilemaan, vaan painotan sen ehdotonta tärkeyttä, vaikka unohdan sen itsekin aika usein. Kokemuksesta voin sanoa, että ääneen lukeminen todella toimii!

Valokuva pöydästä, jonka päällä on avonainen ruutuvihko ja kynä, teepannu ja teekuppi. Niiden takana ikkuna, josta näkyy kerrostalosisäpiha.
Kirjoitusvälineistä tärkeimmät: paperia, kynä ja teetä

Näistä vinkeistä voi myös olla hyötyä muunlaisessa kirjoittamisessa, joten kannattaa kokeilla vaikkapa blogia ja tietotekstiä kirjoittaessa, tai työhön liittyvää kirjoitusta tehdessä!

Samankaltaiset artikkelit

  • Lauantain teehetki

    Joskus hiljaisuutta voi melkein juoda ilmasta. Ajatus tulee minulle, kun lauantaina nousen päiväunilta. Katselen ulos harmaaseen, sadetta enteilevään iltapäivään, jossa paljaat vaahteranoksat heiluvat tuulessa ja päätän, että nyt on hyvä hetki juoda teetä. Otan esiin gaiwanin ja muut haudutusvälineet, sytytän kynttilän, laitan teeveden kiehumaan. Keittimen suhistessa katselen muuttolaatikoista purkamiani astioita ja teekaupasta ostamaani uutta teetä…

  • Ilokuuri

    Ensimmäinen ilokirja-luonnoskirja on tullut täyteen! Selailen ihmetellen viime syksyn aikana maalaamiani luonnoksia, enkä voi uskoa, että toden teolla onnistuin silloin pitämään sellaista tahtia yllä. Nyt toukokuussa halusin palata takaisin maalaamisen pariin ja päätin siksi aloittaa kesän maalaussesongin ilokuurilla tarkoituksenani täyttää ilokirjan viimeisetkin sivut. Halusin samalla saada pitkän tauon jälkeen taas otteen maalaamisesta, jota on tänä…

  • Lue uudestaan: Varjoista ja lätäköistä

    Illat alkavat ovat pimeän pimeitä, kaduille kertyy vesilammikoita ja niihin puista putoilevia lehtiä. Syksy näkyy ja tuntuu vähitellen yhä enemmän. On siis tullut aika tarkkailla varjoja ja lätäköitä taas! Kirjoitin alla olevan artikkelin alunperin helmikuussa. Lopputalviset kuvat ja ajatukset ovatkin ajankohdan mukaisia ja muistuttavat, että nyt kannattaa nauttia, kun puissa on vielä lehtiä, ulkona voi…

  • Löytöjä kirjaston kierrätyshyllystä

    Tämän blogin alkuperäinen idea oli kirjoittaa kierrätyshyllyistä löytämistäni kirjoista. Oli kaunis kesäpäivä, istuin kesäpaikkamme terassilla, oli helle ja heinäkuu ja luonto vasta heräämässä aamuvarhaisella. Muut nukkuivat vielä ja sain syödä aamiaista yksin kirjan kanssa – oma pieni hetki, josta pidän aina kovasti. Paikallisen kirkonkylän kirjastossa oltiin tehty suursiivousta, ja olin haalinut mukaan viisi kirjaa siellä…

  • Talvisia haikuja

    Haikupäiväkirja on valmis! Tammikuun aikana kirjoitin ja kuvitin viimeiset haikuluonnoskirjan sivut. Tällä kertaa en kirjoittanut haikuja ihan joka päivä, kuten tein toukokuun ja syyskuun haikuhaasteiden aikana, mutta yhteensä niitä tuli kuitenkin 39 kappaletta. Keväästä lähtien olen siis kirjoittanut yhteensä yli 130 haikua kolmen erillisen kuukauden aikana. Alla kerron ajatuksiani talvisten haikujen kirjoittamisesta ja kolmen vuodenajan…

  • Inspiroivia haikukirjoja

    Haiku vie lähelle. Näin ajattelen, kun luen oikein koskettavia haikurunoja. Jokin haikun lyhyessä ja pelkistetyssä muodossa sekä välittömyydessä voi saada aikaan aivan erityisen läsnäolon kokemuksen runoa lukiessa. Kun kesäkuussa innostuin haasteen muodossa opettelemaan haikujen kirjoittamista, hain inspiraatiota kirjastosta lainaamistani haikukirjoista. Alla esittelen niistä muutaman! Tomas Tranströmer: Haikudikter Ruotsalainen runoilija Tomas Tranströmer otti haikurunouden omakseen sen…