Ajatuksia ilokirjasta

Päätin antaa itselleni haasteeksi tehdä joka päivä yhden kuvan ilokirjaan lokakuun ajan. Saa nähdä, miten siinä onnistun, en nimittäin aina ole kovin hyvä pitämään pitkäjänteisesti kiinni tällaisista itse annetuisesta tehtävistä, joita kukaan ei ole minulta pyytänyt. Tähän asti olen kuitenkin onnistunut tekemään kuvan joka päivä. Niitä on myös kertynyt muutama ylimääräinen, sillä otin varaslähdön jo syyskuun puolella. Kerron sitten, miten lopulta onnistuin, mutta tässä hieman ajatuksia ilokirjan tekemisestä tähän asti!

Avaimia jatkuvuuteen

Tätä kirjoittaessa kuvia on kertynyt vähän yli kaksikymmentä ja olen alkanut tehdä muutamia havaintoja matkan varrella. Ensinnäkin en ole tainnut koskaan olla näin innostunut yhdestäkään haasteesta tai päivittäisestä harjoituksesta aikaisemmin. Yleensä viiden päivän jälkeen tulee ensimmäinen välipäivä, kun yritän pitää kiitollisuuspäiväkirjaa ja luonnos joka päivä -suunnitelmia. Sitten tulee toinen. Ja vähitellen koko projekti hiipuu pois. Vain harvaa uutta harjoitusta tai haastetta olen jaksanut ylläpitää viikkoa pidempään.

Mutta ilokirjaa, sitä olen jaksanut tehdä.

Usein pysähdys on tullut, kun tekeminen on alkanut tuntua suorittamiselta, mutta myös kun olen vain unohtanut koko jutun. Toinen yleinen syy on, että eteen tulee jotain tärkeämpää tai että kiireiltäni en ehdikään pitää tavoitteestani kiinni. En vaikka tarkoitus on kirjoittaa vain kolme pientä asiaa, josta olen kiitollinen iltaisin, tai piirtää pienen pieni kuva, johon menisi viisi minuuttia iltapäivisin. Mutta ilokirjaa, sitä olen jaksanut tehdä.

Yksi syy tähän taitaa olla, että olen valinnut mieleiseni ja helpon välineen, jolla tehdä kuvia ilokirjaani. Aloitin haasteen tekemällä kuvia guassiväreillä, koska niillä saa nopeasti väriä levitettyä laajoillekin alueille, virheitä voi helposti korjata, väri kuivuu nopeasti ja muutenkin pidän guassin vesiliukoisuudesta ja peittävyydestä. Sotku ei haittaa yhtä paljon ja virheet ovat helpommin korjattavissa kuin värikynillä, tusseilla tai akvarelleilla maalatessa.

Suunnittelin alunperin tekeväni kuvia eri materiaalein riippuen kuvasta ja tilanteesta, siitä, miltä tuntuu. Olin myös ajatellut, ettei minun tarvitse maalata tai piirtää kokonaista aukeamaa, vaan voisin yhtä hyvin tehdä yhden sivun verran, tai jopa täyttää samaa sivua tai aukeamaa usean päivän ajan. Olen kuitenkin päätynyt tekemään joka päivä kuvan guassivärillä ja aina kokonaisen aukeaman verran. Luulenkin, että systemaattisuus saattaa olla yksi salaisuus tähän itselleni ennätykselliseen pitkäjänteisyyteen.

Kolmas syy on, että olen joka päivä vain antanut mennä. En ole miettinyt liikaa lopputulosta, vaan olen yrittänyt pitää mielessä oman ohjenuorani eli sen, että tarkoitus on kuvata ja ilmaista iloa. Riittää, että yritän maalata ilon esiin jollain lailla. Vaikka kuvasta on tullut sotkuinen ja sähläten tehdyn näköinen, jos olen sutinut sinne tänne kummallisia viivoja jotka tekevät kuvasta kömpelön ja hutaistun näköisen, sillä ei ole väliä. Viimeistään seuraavana päivänä kuvaa katsoessa muistan taas oleellisen, eli sen, että tämähän on ilon kirja, kirja iloa varten. Ja huomaan, että kuva toden teolla muistuttaa minua ilosta ja herättää ilon tunteen, vaikkakin vain pienen.

Kuvia selatessa tekee mieli jatkaa ja tehdä lisää kuvia. Mitä enemmän teen, sitä enemmän haluan nähdä, mitä keksin seuraavaksi ja kuinka monesta asiasta vielä voikaan keksiä iloa.

On myös motivoivaa nähdä, kuin paljon kuvia ilokirjaan on jo ehtinyt kertyä. Kuvia selatessa tekee mieli jatkaa ja tehdä lisää kuvia. Mitä enemmän teen, sitä enemmän haluan nähdä, mitä keksin seuraavaksi ja kuinka monesta asiasta vielä voikaan keksiä iloa.

Ajan katoamisesta ja kiireisistä ajoista

Joinain päivinä ajatus ilokirjasta tuntuu suoritukselta, mutta teen silti aina kuvan. Otan liikaa miettimättä maalausvälineet esiin, täytän vesikipot vedellä, pursotan tuubeista väriä paletille, avaan uuden aukeaman ja ryhdyn maalaamaan. Hetkeä myöhemmin olen keskittynyt kuvan tekoon, aika on kadonnut ja olen unohtanut itseni ja kaiken muun. Kuvan tekeminen on vienyt mennessään. Usein olen valmis melko nopeasti, tai siltä se ainakin tuntuu. Sanoisin, että kuvan tekoon menee ehkä vartti päivässä. Joskus olen kuitenkin uppoutunut oikein kunnolla ja päätynyt tekemään jotain suunniteltua monimutkaisempaa. Aikaa on silloin mennyt enemmän, ehkä puoli tuntia tai neljäkymmentäviisi minuuttia.

Kiireisemmässä elämäntilanteessa yksi mahdollisuus on maalata tai piirtää vain pienen pieni ilokuva johonkin kohtaan avonaista luonnoskirja-aukeamaa tai paperiarkkia. Pieneen kuvaan menee ehkä minuutti tai muutama. Seuraavana päivänä toisen kuvan tekee toiseen kohtaan aukeamaa. Näin aukeama täyttyy kuva kerrallaan hitaasti iloisista kuvista, ja ilokirja vähitellen yllätyksellisistä aukeamista. Jos tämän tekee paperiarkille, kuvan voi sen tultua täyteen ripustaa kehyksissä seinälle, ja vähitellen omaan kotiin kertyy taidenäyttely iloisista kuvakollaaseista. Pidän tämän mielessä kiireisiä aikoja varten, pidä sinäkin!

Ajattelen, että nämä avaimet pitkäjänteisyyteen toimivat myös, jos tekee ilokirjaa jollain toisella tavalla kuin piirtämällä ja maalaamalla. Ilokirjan voi aukeama kerralla täyttää iloisista asioista muistuttavista sanapilvistä, vaikkapa yksi sana päivässä. Tai kun kuvaa ilokuvia albumiin kännykässään, jonkinlainen toistuva teema tai systemaattisuus voi auttaa ylläpitämään säännöllistä ilokuvien ottamista.

Jos ei tee ilokirjaa joka päivä niin kuin minä nyt haasteeni ajan teen, voi päättää vaikkapa maalaavansa tai ottavansa kunakin viikonloppupäivänä ilokuvan, joka kuvastaa senhetkistä vuodenaikaa, merkkipäivää tai itselle tärkeää teemaa, kokemusta tai muistoa. Tai sitten tekee tai ottaa viikon ajan ilokuvia joka päivä, ja toistaa tätä aina silloin tällöin sopivin väliajoin.

Tärkeintä on löytää itselle sopiva tapa ja muunnella ilokirjan tekemistä oman tilanteen mukaan.

Tärkeintä on löytää itselle sopiva tapa ja muunnella ilokirjan tekemistä oman tilanteen mukaan. Tekemällä se oma tapa löytyy, ja siksi ilokirjaa kannattaa ainakin kokeilla edes jollain tavalla, jos se herättää uteliaisuutta. Ja sitten voi kokeilla uudestaan joskus myöhemmin, jos ei ensimmäisellä kerralla saa ilokirjaa itselle toimimaan!

Esittelen ilokirjan ideaa ja annan vinkkejä ilokirjan pitämiseen aikaisemmassa artikkelissa.