Rakas päiväkirja
Kuka kirjoittaa päiväkirjaa? Minä! Aina silloin tällöin myös luen vanhoja päiväkirjojani läpi, joko muutamia sieltä täältä tai kaikki yhteen putkeen. Nykyään päiväkirjoja on niin paljon, että niitä ei lue yhdessä hujauksessa. Silti niitä lukee mielellään, aivan kuten aina uudestaan palaa vanhojen tuttujen, jo monta kertaa luettujen kirjojen pariin. Ennen kaikkea päiväkirja on hyvä, vanha ystävä, jonka kanssa muistella menneitä ja tallentaa uusia muistoja tulevaa varten.

Olen taas kerran lueskellut vanhoja päiväkirjoja läpi, ja ihmetellyt sitä, minkälainen aikamatka se on menneeseen. Muistot heräävät eloon, ja päiväkirjassa törmää usein jopa ajatuksiin, kokemuksiin ja hetkiin, jotka on jo unohtanut, tai mitä ei enää muista niin tarkasti. Päiväkirja on todiste omasta historiasta, todistaja kaikelle mitä elämän aikana on tapahtunut. Vaikka en ole kirjoittanut läheskään kaikkia tärkeitä asioita, päiväkirjamerkinnöt vievät takaisin siihen aikaan, kun ne on kirjoitettu ja mieli tekee lopun muistamisen.
Päiväkirjan kirjoittaminen on aina ollut osa elämääni. Se on ollut itsestäänselvä asia, ja edellisen 24 vuoden ajan olen kirjoittanut päiväkirjaa säännöllisen epäsäännöllisesti, välillä enemmän, välillä vähemmän. Päiväkirja on ollut turvapaikka, vaikeissa tilanteissa pakopaikkakin, venttiili, jonka kautta päästää ajatuksia ja tunteita ilmoille sekä paikka, jossa selventää mieltä ja tehdä päätöksiä. Päiväkirja jaksaa aina kuunnella, vaikka muut olisivat väsyneitä. Ja vaikka puhuminen on tärkeää, joskus on hyvä selventää ajatuksia itselleen, ennen kuin niistä puhuu toisille.
Koskaan en ole ajatellut, että päiväkirjan kirjoittaminen pitäisi lopettaa. Päiväkirja on elämänmittainen matkakumppani, joka on aina mukana, aina olemassa kun sitä tarvitsen. Minulle päiväkirja on hyvä ystävä, josta en todennäköisesti koskaan aio luopua.
Kirjoitatko sinä päiväkirjaa? Mitä se merkitsee sinulle?