Lue uudestaan: Varjoista ja lätäköistä

Illat alkavat ovat pimeän pimeitä, kaduille kertyy vesilammikoita ja niihin puista putoilevia lehtiä. Syksy näkyy ja tuntuu vähitellen yhä enemmän. On siis tullut aika tarkkailla varjoja ja lätäköitä taas! Kirjoitin alla olevan artikkelin alunperin helmikuussa. Lopputalviset kuvat ja ajatukset ovatkin ajankohdan mukaisia ja muistuttavat, että nyt kannattaa nauttia, kun puissa on vielä lehtiä, ulkona voi kävellä kevyissä vaatteissa ja ruohikko on pääosin vihreää.

Erityisen kaunista minusta on, kun tuulisella säällä puiden harvenevat latvat ja oksat tanssivat kauniina kuvioina katuvalojen tai auringon heijastaessa niitä maahan tai rakennusten seiniin. Lätäköistä käsin voi taas tarkkailla syksyn syvänsinistä taivasta, katuvalojen lempeitä heijastumia tai pinnalla seilaavia ruskankirjavia lehtiä. Mukavaa lukemista sekä varjojen ja lätäköiden tarkkailua syksyisinä päivinä!

Sataa lunta, lumi sulaa taas. Sataa lunta… Välillä aurinko paistaa, sulattaa lätäköitä kadunvarsille ja puiden alle, ja heittää varjoja lumeen ja talojen seinille. Lätäköistä puiden latvoja, taivasta, rakennuksia ja kaikkea muuta voi ihailla pinnan rajatusta peilistä. Seiniltä, lumesta ja kadulta päivän ja yön varjoja voi tutkia ja nähdä maailman eri tavalla kuin yleensä.

Oletko sinä joskus katsellut puiden kauniita varjokuvioita seinillä kirkkaana talvipäivänä, kun sellaisen asian kuin auringon luomien varjojen olemassaolon muistaa taas? Tai katsellut taivasta, lintuja ja puiden latvoja yllättävään paikkaan ilmestyneen lätäkön pinnasta käsin ja ihmetellyt, miten maailma näyttääkin erilaiselta, tilavammalta ja korkeammalta jotenkin, ja silti niin samalta ylösalaisin katsottuna? Minä olen! Alla esittelen muutamia viime kuukauden aikana huomioni herättäneitä lätäköitä ja varjoja, koska mikä olisikaan sen parempi tapa muistuttaa itseään kevään tulosta, kun on vielä matkaa lämpöön ja vihreän paluuseen?

Kevättalvisina päivinä ja iltoina maailmaa voi lukea kuin kirjaa lätäköistä ja seinien varjoista käsin, ja kokonaisia kävelyjä, päiviä tai miksei viikkojakin voi viettää niin, että ensi kädessä tarkkailee ympäristöä varjoheijastusten ja lätäkköpeilikuvien kautta.

Kevättalvisina päivinä ja iltoina maailmaa voi lukea kuin kirjaa lätäköistä ja seinien varjoista käsin, ja kokonaisia kävelyjä, päiviä tai miksei viikkojakin voi viettää niin, että ensi kädessä tarkkailee ympäristöä varjoheijastusten ja lätäkköpeilikuvien kautta. Silloin ankeasta loskasäästä ja kuravellipäivistäkin voi löytää iloa ja mielenkiintoisia, uusia näkökulmia. Suosittelen kokeilemaan!

Helmikuun varjot

Puutalo, jonka seinälle heijastuu aurinkoa ja kahden lehdettömän puun varjot.
Helmikuinen aurinko ja puunvarjot
Yökuva puusta ja sen lumihangessa näkyvästä varjosta pienellä etupihalla.
Puunlatvan hankikaruselli
Yökuva kerrostaloseinästä, jolle heijastuu puun varjo.
Sininen varjo, sininen ikkuna

Talviset lätäköt

Kuva aurinkoisesta kadusta, jossa lumisulalätäkköön heijastuu pala keltaista kerrostaloa.
Aurinko kadussa
Puistonäkymä, jossa puut ja harmaa taivas heijastuvat suuresta lätäköstä.
Taivas ja taivas
Lätäkkö, johon peilaantuu puiden latvoja ja harmaata taivasta.
Puiden puistopeili

Inspiroivaa varjo- ja lätäkköbongailua omiin kevättalven päiviisi!

Samankaltaiset artikkelit

  • Lue uudestaan: Uudenvuoden rutiinit

    Tässä uusintana loppuvuoden inspiraatiota, nimittäin jokavuotinen vuodenvaihteen muistelu- ja ideointiharjoitukseni luettavaksi ja kokeiltavaksi. Luonnoksia elämästä siirtyy samalla joululomalle. Palataan taas iloisten ja luovien asioiden ääreen ensi vuoden puolella! Mitä sinä teet uutenavuotena? Onko sinulla jokin erityinen rituaali, jolla valmistaudut tulevaan vuoteen? Minulla on, ja seuraavaksi aion kertoa siitä! Nämä harjoitukset ovat oivallista tekemistä esimerkiksi uudenvuodenpäivänä,…

  • Inspiroivia haikukirjoja

    Haiku vie lähelle. Näin ajattelen, kun luen oikein koskettavia haikurunoja. Jokin haikun lyhyessä ja pelkistetyssä muodossa sekä välittömyydessä voi saada aikaan aivan erityisen läsnäolon kokemuksen runoa lukiessa. Kun kesäkuussa innostuin haasteen muodossa opettelemaan haikujen kirjoittamista, hain inspiraatiota kirjastosta lainaamistani haikukirjoista. Alla esittelen niistä muutaman! Tomas Tranströmer: Haikudikter Ruotsalainen runoilija Tomas Tranströmer otti haikurunouden omakseen sen…

  • Luonnos kodista

    Viime vuosi on ollut täynnä muuttoja ja muutoksia. Olen muuttanut yhdestä kodista toiseen, asunut välissä toisten kodeissa ja myös työpaikkani muutti vuodenvaihteessa uuteen osoitteeseen. Muutoissa karsiutuu asioita, se taitaa olla kaikille muuttajille tuttu asia, ja vanhalle kodille on jätettävät jäähyväiset. Uudessa kodissa taas vie aikansa tottua ja löytää omat rutiininsa ja tapansa olla, uusia asioita…

  • Syksyn väreistä, äänistä ja tuoksuista

    Tänä syksynä on ollut kiire. Olen aloittanut uudessa työssä ja etsinyt asuntoa. Syksy on liukunut ohitse melkein huomaamatta, enkä ole ehtinyt tarkkailla ja havainnoida vuodenajan muutoksia yhtä paljon kuin yleensä. Päätinkin ottaa aistihavaintoihin loppukiriä nyt kun ruskaa on vielä hetki jäljellä, ja muutaman päivän ajan tunnustella maailmaa erityisen tarkkaavaisesti. Näin ehdin vielä saada mieleeni muistijäljen…

  • Lauantain teehetki

    Joskus hiljaisuutta voi melkein juoda ilmasta. Ajatus tulee minulle, kun lauantaina nousen päiväunilta. Katselen ulos harmaaseen, sadetta enteilevään iltapäivään, jossa paljaat vaahteranoksat heiluvat tuulessa ja päätän, että nyt on hyvä hetki juoda teetä. Otan esiin gaiwanin ja muut haudutusvälineet, sytytän kynttilän, laitan teeveden kiehumaan. Keittimen suhistessa katselen muuttolaatikoista purkamiani astioita ja teekaupasta ostamaani uutta teetä…

  • Haikuhaaste

    Olen jo vuosia halunnut opetella kirjoittamaan haikuja. Kirjoitan useimmiten runsassanaisesti ja olen ehdottomasti ennemmin prosaisti kuin runoilija, mutta ehkä juuri siksi lyhyt, kiteytetty ilmaisumuoto on minusta hyvinkin kiehtovaa. Mikä olisi sen lyhyempää kuin haiku, seitsemäntoista tavua, kolmelle riville jaettuna? Ja eikö haiku olekin juuri luonnostelua, hetken ja oleellisimman vangitsemista? Luonnosteluhan on lempijuttujani, sanoina ja kuvina,…