Lue uudestaan: Varjoista ja lätäköistä

Illat alkavat ovat pimeän pimeitä, kaduille kertyy vesilammikoita ja niihin puista putoilevia lehtiä. Syksy näkyy ja tuntuu vähitellen yhä enemmän. On siis tullut aika tarkkailla varjoja ja lätäköitä taas! Kirjoitin alla olevan artikkelin alunperin helmikuussa. Lopputalviset kuvat ja ajatukset ovatkin ajankohdan mukaisia ja muistuttavat, että nyt kannattaa nauttia, kun puissa on vielä lehtiä, ulkona voi kävellä kevyissä vaatteissa ja ruohikko on pääosin vihreää.

Erityisen kaunista minusta on, kun tuulisella säällä puiden harvenevat latvat ja oksat tanssivat kauniina kuvioina katuvalojen tai auringon heijastaessa niitä maahan tai rakennusten seiniin. Lätäköistä käsin voi taas tarkkailla syksyn syvänsinistä taivasta, katuvalojen lempeitä heijastumia tai pinnalla seilaavia ruskankirjavia lehtiä. Mukavaa lukemista sekä varjojen ja lätäköiden tarkkailua syksyisinä päivinä!

Sataa lunta, lumi sulaa taas. Sataa lunta… Välillä aurinko paistaa, sulattaa lätäköitä kadunvarsille ja puiden alle, ja heittää varjoja lumeen ja talojen seinille. Lätäköistä puiden latvoja, taivasta, rakennuksia ja kaikkea muuta voi ihailla pinnan rajatusta peilistä. Seiniltä, lumesta ja kadulta päivän ja yön varjoja voi tutkia ja nähdä maailman eri tavalla kuin yleensä.

Oletko sinä joskus katsellut puiden kauniita varjokuvioita seinillä kirkkaana talvipäivänä, kun sellaisen asian kuin auringon luomien varjojen olemassaolon muistaa taas? Tai katsellut taivasta, lintuja ja puiden latvoja yllättävään paikkaan ilmestyneen lätäkön pinnasta käsin ja ihmetellyt, miten maailma näyttääkin erilaiselta, tilavammalta ja korkeammalta jotenkin, ja silti niin samalta ylösalaisin katsottuna? Minä olen! Alla esittelen muutamia viime kuukauden aikana huomioni herättäneitä lätäköitä ja varjoja, koska mikä olisikaan sen parempi tapa muistuttaa itseään kevään tulosta, kun on vielä matkaa lämpöön ja vihreän paluuseen?

Kevättalvisina päivinä ja iltoina maailmaa voi lukea kuin kirjaa lätäköistä ja seinien varjoista käsin, ja kokonaisia kävelyjä, päiviä tai miksei viikkojakin voi viettää niin, että ensi kädessä tarkkailee ympäristöä varjoheijastusten ja lätäkköpeilikuvien kautta.

Kevättalvisina päivinä ja iltoina maailmaa voi lukea kuin kirjaa lätäköistä ja seinien varjoista käsin, ja kokonaisia kävelyjä, päiviä tai miksei viikkojakin voi viettää niin, että ensi kädessä tarkkailee ympäristöä varjoheijastusten ja lätäkköpeilikuvien kautta. Silloin ankeasta loskasäästä ja kuravellipäivistäkin voi löytää iloa ja mielenkiintoisia, uusia näkökulmia. Suosittelen kokeilemaan!

Helmikuun varjot

Puutalo, jonka seinälle heijastuu aurinkoa ja kahden lehdettömän puun varjot.
Helmikuinen aurinko ja puunvarjot
Yökuva puusta ja sen lumihangessa näkyvästä varjosta pienellä etupihalla.
Puunlatvan hankikaruselli
Yökuva kerrostaloseinästä, jolle heijastuu puun varjo.
Sininen varjo, sininen ikkuna

Talviset lätäköt

Kuva aurinkoisesta kadusta, jossa lumisulalätäkköön heijastuu pala keltaista kerrostaloa.
Aurinko kadussa
Puistonäkymä, jossa puut ja harmaa taivas heijastuvat suuresta lätäköstä.
Taivas ja taivas
Lätäkkö, johon peilaantuu puiden latvoja ja harmaata taivasta.
Puiden puistopeili

Inspiroivaa varjo- ja lätäkköbongailua omiin kevättalven päiviisi!

Samankaltaiset artikkelit

  • Ajatuksia luonnosnovellien kirjoittamisesta

    Aloitin tammikuussa novellikokeilun. Halusin katsoa, voinko kirjoittaa tänne blogiin novellin suunnilleen kerran kuussa, samaan tapaan kuin kirjoitan muitakin kirjoituksia. Tulos löytyy blogin Novellit -sivulta, eli yhteensä kymmenen novellia, jotka myös toimivat yhtenäisenä novallisarjana! Lukiessani novelleja läpi tunnen ennen kaikkea suurta ylpeyttä. Onnistuin kokeilussani, ja niistä tuli lopulta ihan mukavia pieniä novelliluonnoksia, jotka myös toimivat kokonaisuutena….

  • Ilokuuri

    Ensimmäinen ilokirja-luonnoskirja on tullut täyteen! Selailen ihmetellen viime syksyn aikana maalaamiani luonnoksia, enkä voi uskoa, että toden teolla onnistuin silloin pitämään sellaista tahtia yllä. Nyt toukokuussa halusin palata takaisin maalaamisen pariin ja päätin siksi aloittaa kesän maalaussesongin ilokuurilla tarkoituksenani täyttää ilokirjan viimeisetkin sivut. Halusin samalla saada pitkän tauon jälkeen taas otteen maalaamisesta, jota on tänä…

  • Kadonnutta iloa etsimässä

    Joskus ilo katoaa elämästä, tai se löytää tiensä arkeen vain silloin tällöin, lyhyinä hetkinä, jotka katoavat nopeasti taas. Miten löytää kadotettu ilo, miten saada sitä takaisin elämään, edes vähän lisää, jos se on ollut pidempään kateissa? Näitä asioita olen miettinyt viime aikoina, ja kun viikonloppuna olin hautajaisissa, kuulin siellä kaksi mieleen jäänyttä asiaa. Kun muistotilaisuudessa…

  • Novellikoulu: Rakenne, rytmi ja tasapaino

    Novellia kirjoittaessa on hyvä muistaa kolme tarinaa jäsentävää asiaa, nimittäin rakenne, rytmi ja tasapaino. Tässä muutamia omia havaintojani ja vinkkejä näistä! Muut Novellikoulu -aiheiset artikkelit löydät täältä. Muista rakenne: Alku, käännekohta, loppu Alku Tarinaa kuin tarinaa kirjoittaessa kannattaa ajatella sen jakautumista tärkeisiin merkkikohtiin, joiden mukaan suunnistaa. Alku on tietysti tärkeä, koska se laittaa koko tarinan…

  • Haikupäiväkirja

    Melkein sata haikua! 93 kappaletta tähän mennessä, jos tarkkoja ollaan. Toukokuun lopussa aloittamani haikukirjoittaminen on toisin sanoen avannut aikamoisen runosuonen, mitä en olisi mitenkään osannut ennustaa. Tässä syyskuun ensimmäisiä haikuja: Keltaiset lehdetkylmä ilma leijaileekaupungin läpi. Laiturilla eiketään, punertavat puutniemen kärjessä. Kaikki alkoi kesäkuun haikuhaasteestani, jonka aikana tavoitteeni oli kirjoittaa ainakin yksi haiku päivässä. Joinain päivinä…

  • Inspiraatioähky

    Joskus inspiraation aiheita voi olla liikaa elämässä! Silloin voi tulla jopa inspiraatioähky. Ehkä sitä hyppelehtii innostavasta ja iloa herättävästä asiasta toiseen, tekee vähän sitä, vähän tätä, liittyy tuohon nettiyhteisöön, sitten tähänkin, kokeilee yhtä harrastusta, sitten lyhytkurssia jossain muussa asiassa, etsii tuntitolkulla tietoa netistä, lainaa kirjastosta aivan liian ison pinon kirjoja tai katsoo sata videota putkeen…