Lue uudestaan: Varjoista ja lätäköistä

Illat alkavat ovat pimeän pimeitä, kaduille kertyy vesilammikoita ja niihin puista putoilevia lehtiä. Syksy näkyy ja tuntuu vähitellen yhä enemmän. On siis tullut aika tarkkailla varjoja ja lätäköitä taas! Kirjoitin alla olevan artikkelin alunperin helmikuussa. Lopputalviset kuvat ja ajatukset ovatkin ajankohdan mukaisia ja muistuttavat, että nyt kannattaa nauttia, kun puissa on vielä lehtiä, ulkona voi kävellä kevyissä vaatteissa ja ruohikko on pääosin vihreää.

Erityisen kaunista minusta on, kun tuulisella säällä puiden harvenevat latvat ja oksat tanssivat kauniina kuvioina katuvalojen tai auringon heijastaessa niitä maahan tai rakennusten seiniin. Lätäköistä käsin voi taas tarkkailla syksyn syvänsinistä taivasta, katuvalojen lempeitä heijastumia tai pinnalla seilaavia ruskankirjavia lehtiä. Mukavaa lukemista sekä varjojen ja lätäköiden tarkkailua syksyisinä päivinä!

Sataa lunta, lumi sulaa taas. Sataa lunta… Välillä aurinko paistaa, sulattaa lätäköitä kadunvarsille ja puiden alle, ja heittää varjoja lumeen ja talojen seinille. Lätäköistä puiden latvoja, taivasta, rakennuksia ja kaikkea muuta voi ihailla pinnan rajatusta peilistä. Seiniltä, lumesta ja kadulta päivän ja yön varjoja voi tutkia ja nähdä maailman eri tavalla kuin yleensä.

Oletko sinä joskus katsellut puiden kauniita varjokuvioita seinillä kirkkaana talvipäivänä, kun sellaisen asian kuin auringon luomien varjojen olemassaolon muistaa taas? Tai katsellut taivasta, lintuja ja puiden latvoja yllättävään paikkaan ilmestyneen lätäkön pinnasta käsin ja ihmetellyt, miten maailma näyttääkin erilaiselta, tilavammalta ja korkeammalta jotenkin, ja silti niin samalta ylösalaisin katsottuna? Minä olen! Alla esittelen muutamia viime kuukauden aikana huomioni herättäneitä lätäköitä ja varjoja, koska mikä olisikaan sen parempi tapa muistuttaa itseään kevään tulosta, kun on vielä matkaa lämpöön ja vihreän paluuseen?

Kevättalvisina päivinä ja iltoina maailmaa voi lukea kuin kirjaa lätäköistä ja seinien varjoista käsin, ja kokonaisia kävelyjä, päiviä tai miksei viikkojakin voi viettää niin, että ensi kädessä tarkkailee ympäristöä varjoheijastusten ja lätäkköpeilikuvien kautta.

Kevättalvisina päivinä ja iltoina maailmaa voi lukea kuin kirjaa lätäköistä ja seinien varjoista käsin, ja kokonaisia kävelyjä, päiviä tai miksei viikkojakin voi viettää niin, että ensi kädessä tarkkailee ympäristöä varjoheijastusten ja lätäkköpeilikuvien kautta. Silloin ankeasta loskasäästä ja kuravellipäivistäkin voi löytää iloa ja mielenkiintoisia, uusia näkökulmia. Suosittelen kokeilemaan!

Helmikuun varjot

Puutalo, jonka seinälle heijastuu aurinkoa ja kahden lehdettömän puun varjot.
Helmikuinen aurinko ja puunvarjot
Yökuva puusta ja sen lumihangessa näkyvästä varjosta pienellä etupihalla.
Puunlatvan hankikaruselli
Yökuva kerrostaloseinästä, jolle heijastuu puun varjo.
Sininen varjo, sininen ikkuna

Talviset lätäköt

Kuva aurinkoisesta kadusta, jossa lumisulalätäkköön heijastuu pala keltaista kerrostaloa.
Aurinko kadussa
Puistonäkymä, jossa puut ja harmaa taivas heijastuvat suuresta lätäköstä.
Taivas ja taivas
Lätäkkö, johon peilaantuu puiden latvoja ja harmaata taivasta.
Puiden puistopeili

Inspiroivaa varjo- ja lätäkköbongailua omiin kevättalven päiviisi!

Samankaltaiset artikkelit

  • Ajatuksia luonnosnovellien kirjoittamisesta

    Aloitin tammikuussa novellikokeilun. Halusin katsoa, voinko kirjoittaa tänne blogiin novellin suunnilleen kerran kuussa, samaan tapaan kuin kirjoitan muitakin kirjoituksia. Tulos löytyy blogin Novellit -sivulta, eli yhteensä kymmenen novellia, jotka myös toimivat yhtenäisenä novallisarjana! Lukiessani novelleja läpi tunnen ennen kaikkea suurta ylpeyttä. Onnistuin kokeilussani, ja niistä tuli lopulta ihan mukavia pieniä novelliluonnoksia, jotka myös toimivat kokonaisuutena….

  • Iloista ja inspiroivaa kesää!

    Mitä sinä aiot tehdä tänä kesänä? Itse aion mahdollisimman paljon nauttia luonnossa oleilusta, maalata ja piirtää, kirjoitella ajatuksia ja tarinoita, lukea hyviä kirjoja ja hassutella koiran kanssa. Aion myös aina välillä olla tekemättä yhtään mitään, pohtia elämää ja katsella lintuja, puita, taivasta ja maisemia. Antaa ajan kulkea, mielen hiljetä ja tehdä tilaa uudelle; ajatuksille, mielikuville,…

  • Kadonnutta iloa etsimässä

    Joskus ilo katoaa elämästä, tai se löytää tiensä arkeen vain silloin tällöin, lyhyinä hetkinä, jotka katoavat nopeasti taas. Miten löytää kadotettu ilo, miten saada sitä takaisin elämään, edes vähän lisää, jos se on ollut pidempään kateissa? Näitä asioita olen miettinyt viime aikoina, ja kun viikonloppuna olin hautajaisissa, kuulin siellä kaksi mieleen jäänyttä asiaa. Kun muistotilaisuudessa…

  • Kesän kaipuu

    Pitkään jatkunut valkoinen talvi ja pakkassää ovat vaihtuneet loskaan, harmauteen ja räntäsateisiin. Muutos säätilassa saa taas muistamaan, että talven jälkeen koittaa vielä joku päivä ensin pitkä kevät ja lopulta kaunis kesä. Itse kaipaankin jo kovasti kesää! Kaipaan elämää ulkona. Sitä, että voi pukea kevyttä päälle ja kävellä rauhassa ja välillä hitaastikin kaikkea ympäröivää ihaillen, ilman…

  • Kaksi kaunista kirjaa

    Joulukuussa ehdin lukea muutaman kirjan, joista kaksi paljastuivat erityisen kauniiksi kierrätyshyllyaarteiksi. Olin vuoden 2024 alussa kirjoittanut ideakarttani yhteyteen, että haluaisin lukea yhden norjalaisen nobelpalkinnon saaja Jon Fossen kirjoista sen vuoden aikana, ja löysin kuin löysinkin Morgon och kväll -teoksen erään kahvilan kierrätyshyllystä joulukuussa. Tuo sattui olemaan hänen kirjoistaan se, jonka olin ensiksi ajatellut lukevani ja…

  • Tee oma mandala

    Oletko koskaan halunnut piirtää tai maalata mandalan, mutta et tiedä miten tehdä tai mistä aloittaa? Tässä muutama vinkki, miten päästä alkuun! Miksi mandala? Mandalan tekemiseen ei myöskään tarvitse osata maalata tai piirtää, kunhan piirtää viivoja ja tekee kuvioita, jotka jotenkuten toistavat itseään säännönmukaisesti. Mandalan maalaaminen ja piirtäminen on samanlaista meditatiivista harjoitusta kuin värimeditaation tekeminen. Sitä…