Syksyn toivosta ja haikeudesta

Syksy on hetkiä. Valkokuvanräpäyksiä kun silmä näkee jotain, jonka mieli haluaa tallentaa. Siitä huolimatta, että on kiire jonnekin, seuraavaan paikkaan sateen ropistessa tai tuulen puhaltaessa, kellon tikittäessä. Räps, ja syntyy muisto, kuva täynnä valoa ja väriä jonnekin muistojen valokuva-albumiin. Vaikka ei muuten ehtisi pysähtyä, hetket jäävät ja pysyvät tallessa kun muistelee taaksepäin syksyn päiviä, viikkoja, jotka punovat sillan kesästä kohti kylmää aikaa.

Syksyn kauneus ja haikeus

Mitä muistan tästä syksystä? Punainen vaahteranlehti muuten kirkkaan vihreällä alkusyksyn nurmella. Syyskuun haikea auringonpaiste ohenevien puunlatvojen läpi. Puistossa huilua soittava nainen, joka keinuu musiikin tahdissa tuulessa huojuvien vanhojen puiden keskellä kauniina syysaamuna. Lintujen muuttoauroja taivaalla, kaakatusta ja viserrystä, vihellystä ja kraakunaa puiden latvoista. Ne päivät, kun tilhiä lentelee keveinä parvina kaupungin puissa.

Mieleen jää päivä päivältä muuttuva maisema kun ruska levittyy kaupungin puihin lehti kerrallaan. Ikkunasta näkyvä vaahteran latva, jonka lehdet ensin muuttuvat vihreästä keltaiseen, sitten okraan ja purppuraan, lopulta hehkuvaan oranssinpunaiseen. Ja miten lehdet sitten hitaasti varisevat pois, kunnes enää ei ole yhtäkään jäljellä. Aamukävely, kun lakastuvien lehtien tuoksu nousee esiin haravointia odottavien kasojen läpi kahlatessa.

Toivonpilkahduksia hämärässä

Pimeässä pienikin valo valaisee tilan. Eikö sekin ole hienoa, kun lokakuussa on taas syy sytyttää kynttilöitä ja antaa niiden palaa aina aamuisin ja iltaisin? Monta valokuvanräpäystä on jäänyt mieleen hiljaisista aamujoogahetkistä, kun hämärässä, pelkässä kynttilänvalossa, teen aurinkotervehdyksiä päivän hitaasti herätessä ulkona, taivaan vaihtaessa väriä yönsinisestä vaaleaan.

Ikkunastani näkyvän kirkontornin ristille kokoontuu joka aamu lintuja katsomaan auringonnousun suuntaan, ja iltaisin auringonlaskun. Päivisin suunnalla ei ole niin väliä, mutta aamut ja illat suunta on sama. Nekin kaipaavat valoa, nekin toivottavat aamun tervetulleeksi, ja saattavat auringon nukkumaan. Ja ajatus, joka tulee mieleen syksyn Suomenlinnan reissuillani: pimeässä majakoilla on taas tehtävä.

Mitä sinä muistat tältä syksyltä?