Akvarelleja syksyltä

Akvarellikesän jälkeen koitti ainakin jonkinlainen akvarellisyksy. Osallistuin syys-joulukuussa akvarellikurssille ja yritin maalata jonkin verran myös omatoimisesti. Kurssin ansiosta sain enemmän kuvia aikaiseksi kuin yleensä syksyisin, aina luonnoksista enemmän harkittuihin töihin. Maalauksia, joihin olin tyytyväinen ei tullut kovinkaan montaa, mutta sen sijaan olen oppinut paljon uutta. Alla muutamia syksyn ja loppuvoden aikana maalaamiani kuvia!

Syysmaisemista asetelmiin

Syyskuussa vierailimme kesäpaikassamme Keski-Suomessa viimeistä kertaa viime vuoden aikana. Vierailu oli vain viikonlopun mittainen, mutta ehdin silti maalata muutaman akvarellityön. Lempimaalauskohteeni eli keittiön ikkunasta näkyvä sininen vuori tuli taas kerran ikuistettua, tällä kertaa alkavan ruskan ja dramaattisen taivaan seurassa.

Akvarellimaalaus, jossa metsää, tummansininen vuori ja pilvinen taivas
Syyskuun taivas

Akvarellikurssilla maalasimme kaksi kertaa asetelmia. Hauskinta minusta oli kerta, kun kaikki toivat ainesosan keittoa varten, ja rakensimme niistä yhteisen asetelman. Kaikki maalasivat asetelmaa eri puolilta suurta pöytää ja vertailimme maalauksia toisiinsa tunnin päätteeksi. Toisella kertaa kaikki toivat omat asetelmatarvikkeet leivoskestejä varten. Jokainen maalasi oman asetelmansa, mutta pidimme tunnin lopuksi pienet nyyttikestit ja söimme mukana tuomamme herkut yhdessä. Keskustelimme töistä, maalaamisesta ja vähän kaikenlaisesta elämään liittyvästä. Kurssilta on jäänyt hyviä muistoja ja oppeja, jotka aion säilyttää mielessäni!

Valokuvista maalaamista, kuvioita ja joulukorttipaja

Eräänä lauantaiaamuna tunsin, että on vain pakko maalata. Kotona ei ollut mitään kohdetta, mitä olisi huvittanut maalata, joten aloin selailla kännykällä ottamiani kuvia syksyn ajalta. Yleensä en inspiroidu valokuvista maalaamisesta, ehkä siksi että koen kohteen yksinkertaistamisen ja toimivan sommitelman rakentamisen kuvan pohjalta vielä aika vaikeaksi. Löysin kuitenkin sopivan yksinkertaisen ja herkän kuvan pienestä syyshortensiapensaasta, ja maalaus tulikin sitten helposti. Kerrosten kuivumista odottaessa maalasin samalla myös kaksisävyisen akvarellimandalan ja kukkakuvioita.

Voisin yrittää valokuvista maalaamista vähän useammin, niin ehkä löydän siihen vähitellen toimivan prosessin. Saa nähdä!

Akvarellimaalaus kukkivasta syyshortensiasta
Pieni syyshortensia

Joulun alla maalasin lähipiirille ja muutamille tutuille joulukortteja. En tee näin joka vuosi, mutta joskus joulun alla iskee inspiraatio ja saatan tehdä yksinkertaisen korttisarjan. En suunnittele kortin aihetta kovinkaan paljon etukäteen, lähden vain tekemään kunhan olen keksinyt mitä haluan maalata. Jos ensimmäinen kuva toimii, teen kortteja sitten sopivan määrän riippuen siitä, ketä ehdin tavata maalaamisen ja joulun välisenä aikana. Melko spontaani prosessi siis, mutta juuri sopivan rentouttava puuha, joka saa pysähtymään ja hetkeksi unohtamaan kaikki joulu- ja loppuvuoden kiireet.

Alkoipa tehdä mieli maalata taas! Ehkä teen pienen kuvan heti tämän jälkeen. Toivottavasti sinäkin innostut tekemään jotain luovaa, oli se sitten maalaamista tai jotain ihan muuta.

Samankaltaiset artikkelit

  • Inspiroivia haikukirjoja

    Haiku vie lähelle. Näin ajattelen, kun luen oikein koskettavia haikurunoja. Jokin haikun lyhyessä ja pelkistetyssä muodossa sekä välittömyydessä voi saada aikaan aivan erityisen läsnäolon kokemuksen runoa lukiessa. Kun kesäkuussa innostuin haasteen muodossa opettelemaan haikujen kirjoittamista, hain inspiraatiota kirjastosta lainaamistani haikukirjoista. Alla esittelen niistä muutaman! Tomas Tranströmer: Haikudikter Ruotsalainen runoilija Tomas Tranströmer otti haikurunouden omakseen sen…

  • Haikupäiväkirja

    Melkein sata haikua! 93 kappaletta tähän mennessä, jos tarkkoja ollaan. Toukokuun lopussa aloittamani haikukirjoittaminen on toisin sanoen avannut aikamoisen runosuonen, mitä en olisi mitenkään osannut ennustaa. Tässä syyskuun ensimmäisiä haikuja: Keltaiset lehdetkylmä ilma leijaileekaupungin läpi. Laiturilla eiketään, punertavat puutniemen kärjessä. Kaikki alkoi kesäkuun haikuhaasteestani, jonka aikana tavoitteeni oli kirjoittaa ainakin yksi haiku päivässä. Joinain päivinä…

  • 40 päivää iloa

    Tänään olen maalannut neljäkymmentä kuvaa ilokirjaan! Aikamoinen saavutus. Ihme suorastaan, täytyy sanoa. En olisi uskonut, että todella jaksaisin, haluaisin tai viitsisin jatkaa tätä ideaani aivan joka ikinen päivä haasteeni ajan ja vielä sen yli. Näyttää myös siltä, että into ilokirjaan maalaamiseen ei ole heti loppumassa. Yhä edelleen jaksan ottaa maalaustarvikkeet esiin, avata uuden aukeaman luonnoskirjassani…

  • Lue uudestaan: Varjoista ja lätäköistä

    Illat alkavat ovat pimeän pimeitä, kaduille kertyy vesilammikoita ja niihin puista putoilevia lehtiä. Syksy näkyy ja tuntuu vähitellen yhä enemmän. On siis tullut aika tarkkailla varjoja ja lätäköitä taas! Kirjoitin alla olevan artikkelin alunperin helmikuussa. Lopputalviset kuvat ja ajatukset ovatkin ajankohdan mukaisia ja muistuttavat, että nyt kannattaa nauttia, kun puissa on vielä lehtiä, ulkona voi…

  • Haikuhaaste

    Olen jo vuosia halunnut opetella kirjoittamaan haikuja. Kirjoitan useimmiten runsassanaisesti ja olen ehdottomasti ennemmin prosaisti kuin runoilija, mutta ehkä juuri siksi lyhyt, kiteytetty ilmaisumuoto on minusta hyvinkin kiehtovaa. Mikä olisi sen lyhyempää kuin haiku, seitsemäntoista tavua, kolmelle riville jaettuna? Ja eikö haiku olekin juuri luonnostelua, hetken ja oleellisimman vangitsemista? Luonnosteluhan on lempijuttujani, sanoina ja kuvina,…

  • Kirjoita novelli

    ”Novelli on haastava laji”, kustannustoimittaja vastasi minulle kun kerran kokeilin onneani ja lähetin kokoelman tarinoita arvioitavaksi. Voihan se olla niinkin, mutta ei sen tarvitse olla. Ei ainakaan minusta. Koska mikä novelli on? Lyhyt tarina vain, hetken mielikuva, joskus pidempi sellainen tai useista koostuva. Kävely kaupungin, metsän tai maiseman läpi, jonka aikana havainnoi elämää. Ei muuta…